Viimeinen blogi - ainakin toistaiseksi

Kesälomareissu

Kohti Kuopiota

 Isyysloma alkaa olla lopullaan. Kävimme upean kesälomareissun Kuopion kautta Lappeenrannan lähelle ja siitä vielä Iniön saarelle. Matka oli minulle fyysisesti raskas flimmerin vuoksi, mutta yllättävän hyvin jaksoin sen ajaa. 

Lähdimme sunnuntaina 27. heinäkuuta ajamaan kohti Kuopiota. Halusimme tavata matkalla myös Heikki ja Tuija, joiden luona kävimme alkukesässä heidän mökillään savusaunassa. Nyt he olivat Kuopiossa kotonaan ja Kuopio osui matkallemme kohti Lappeenrantaa. 

Helteisessä kesässä ajelimme rauhallisesti Kuopioon ja majottauduimme Heikin ja Tuijan upeaan kotiin Niiralaan. 

Veimme tuliaisiksi Don Arnon espressopapuja, joista Heikki teki minulle tullessa tuplaespresson, mikä virkisti hyvin pitkän ajomatkan jälkeen. 

Heikki oli jo valmistellut italialaisen alkupalan, jossa oli Insalata Arance eli sisilialainen appelsiinisalaatti, tomaatti mozzarella salaatti ja melonia sekä Parman kinkkua. Heikki oli tallentanut vuonna 1999 Oulussa erikoistumisjuhlani ruokareseptit ja appelsiini salaatti kunnioitti tätä muistoa.  

Tuohon aikaan lääkefirmat vielä järjestivät ruokailuja lääkäreille. MInulta kysyttiin saatuani erikoistumiseni valmiiksi ravintolaa, missä juhlisimme sitä. Ehdotin, että saamme parempaa ruokaa, mielenkiinoista tekemistä ja vielä edullisemmin niin, että järjestämme ruoan laittokurssin yskityistilaisuutena. Sehän järjestettiinkin Poruksen tiloissa ja minä suunnittelin ruokalistan. Osa esivalmisteluista tehtiin kotonani ennen varsinaista tilaisuutta. 

Hauska yksityiskohta liittyi tuon tilaisuuden järjestämiseen. Olimme tuolloin Heikki, lääke-edusta ja minä syömässä Hotelli Vaakunan grillissä ja samalla pitämässä suunnittelukokousta. Meille tarjoili mielyttävä nainen, joka oli ammatissaan hyvin asiantunteva. Ehdotinkin, että palkkaisimme hänet tarjoilemaan tilaisuuteemme. Lääke-edustaja sopi hänen kanssaan yksityiskohdat ja niinpä hän oli juhlissamme tarjoilemassa ja juhlat onnistuivat loistavasti. 

Tein tuolloin kirjalliset ohjeet kaikille niistä viidestä ruokalajista, joita sitten valmistimme. Näin jokainen pystyi jatkossa itsekkin ne ruoat tekemään. Heikki oli tallentanut kaikki ohjeet ja valmistanut tämän appelsiinisalaatin. Hieno muisto ja samalla kunnioitus yhteiselle historiallemme. 

Alkupalat - oikealla appelsiinisalaatti, 

keskellä tomaatti-mozzarella salaatti 

ja vasemmalla melonit parman kinkulla

Pääruoaksi Heikki paistoi ahvenfileitä, jotka olivat loistavat. Se mikä Suomessa on loistavaa - se on kala!

Tuija oli keittänyt annabella perunat ja valmistanut jäkiruoan.

fokuksessa appelsiinisalaatti

Ahvenfileet

Annabella perunat

Vietimme mielyttävän illallisen ja meidän perhe meni jo nukkumaan alakertaan, Tuija omaan makuuhuoneeseen. Heikki tarjosi  meille vielä loistavan Pinot Noir viinin. Hän oli itse sen viinitilalta hakenut ja se maistui valtavan hyvälle, vaikka nyt flimmerin sekä muiden terveysvaivojen aikana viini ei yleensä ole niin maistunut. 

Myöhäisillan viini

Saimaan rannalla Pekan mökillä

Seuraavana aamuna aamiaisen jäkeen jatkoimme matkaa kohti Lappeenrantaa. Kauniissa Järvi-Suomen maisimissa matka meni nopeasti. Saavuimme Lappenrannan lähellä olevaan Eevan kummisedän mökkirantaan. Pekka oli ostanut grillattavaksi kanaa, jonka Fai valmisteli. Kävimme ensin rantasaunassa ja saunan lämmityksen aikana Fai vei lapset lähelle metsään poimimaan mustikoita. Eeva kiljahteli riemusta nähdessään mustikoita. 

Pikun pesee hampaitaan Saimaan rannalla

Illallisen jälkeen olimme kaikki jo väsyneitä, mutta jäin vielä hetkeksi juttelemaan Pekan kanssa lämpimässä kesäillassa. Nykyiselläni en kuitenkaan jaksanut istua pitkään, mikä hämmästytti Pekkaa. 

Aamulla kävimme Pekan kanssa aamu-uinnilla ja pian koko porukka lähti meidän autolla tutustumaan Lappeenrannan torille. Nautimme luonnollisesti lihapiirakat - osa Vedyn ja osa Heliumin. Masituvia olivat piirakat ja ne maistui myös meidän koko perheelle. 

Piirakoita odotellessa

Pekka tilaamassa piirakat

Piirakoiden jälkeen kävimme luonnollisesti vielä katsomassa Lappeenrannan tunnetun hiekkalinna maiseman. Komea oli - hienosti tehty. 

Eeva ratsun selässä

Eeva kummisedän ja isän kanssa

Meidän perhe

Paluumatkalla mökille kävimme kaupassa hakemassa illallistarpeet ja nautimme illan ihanasta Saimaan maisemista. Aamulla meillä oli aikainen lähtö, että ehdimme käydä kaupassa ja ehtiä ajoissa Iniön lautalle. Seuraava kohde oli Boen ja Annen mökki Iniön Hummelsholmarna saarella. 

Jäähyväiset Saimaalle

Eeva ja mustikat

Iniön Hummeshomarna

30 heinäkuuta Keskiviikkona meillä oli aikainen ylösnousu pitkää matkaa varten. Kävimme Pekan kanssa aamu-uinnit ja joimme hyvät aamukahvit ennen lähtöä. Autoon päästyä laitoin google mapsin päälle, mutta pian netti katosi. Pelkäsin, että olisin unohtanut maksaa laskuni. Nyt puhelin oli ainoa maksuvälineeni, koska unohdin lompakkoni kotiin. Soittelin Pekalle, että voisiko hän saada Elisaan yhteyden ja kysyä asiaani. Minun oli mahdotonta ajaessa selata nettiä ja meillä oli tiukka aikataulu. 

Sain numeron Pekalta Elisalle, mutta tämä oli automaattinen tekoälysovellutus eikä asia edennyt. Pekka kertoi pian, että Elisan toimisto on matkan varrella Kouvolassa. Ei auttanut, kun kurvata sinne ja kuinka ollakkaan syy selvisi netin ongelmalle varsin nopeasti. VPN sovellutukseni oli mennyt päälle puhelimessa, enkä ollut uusinut sitä enää aikoihin. Appi oli jäänyt kuitenkin puhelimeen ja se oli jotenkin kytkeytynyt päälle. Jatkoimme matkaa helpottuneena. 

Matka oli raskas. Olin nukkunut kehnosti viimeisen yön kuumuudesta johtuen ja tällainen ylimääräinen stressi ei oikein sopinut minun muutoinkin yli-stressaantuneelle sielulleni. Ilmeinen post-traumaattinen stressi ei ole vieläkään purkautunut. Se migrin kanssa taistelu pohjalla ja kaikesta huolehtiminen Suomeen tultuamme on varmaan aiheuttanut nämä terveysongelmanikin. 

Ehdimme kuitenkin Iniön lautalle ajoissa käytyämme pikaisen kauppareissun Raisiossa. Lautalla tunnelma helpotti. Pääsimme kuitenkin ajoissa lauttaan. Seuraava lautta olisi ollut useamman tunnin päästä ja olisimme olleet saaressa vasta myöhään. 

Ajoimme auton lautalta parkkipaikalle, mistä Boe ja Anne hakivat meidät Busterilleen, jolla sitten menimme heidän saarelleen. 

Vihdoinkin Busterissa

Eeva ihmettelee venettä

Saarelle päästyämme Eeva pääsi nauttimaan kiikkumisesta, mitä hän Pikunin avustuksella harrasti runsaasti koko saaressa oloajan. Saaressa hän ei oikein suostunut minun kanssa leikkimään. Oli ilmeisesti loukkaantunut, kun seurustelin joka paikassa muiden aikuisten kanssa, mihin hän ei ole niin tottunut. No, pelasimme pitkään palloa Fain ja Pikunin oltua saunassa. 

Sauna lämpenikin nopeasti perille päästyämme ja naiset kävivät ensin saunomassa. Uimaan meidän perhe ei oikein rohjennut. Keli oli viileämpi +22 ja veden lämpötila noin 20 astetta.  Me kävimme Boen kanssa saunassa ja minä kävin uimassakin pari kertaa Iniön selällä. Virkistävän kylmä vesi teki hyvää. 

Eevan kiikkumisia

Nautintoa

Vietimme loppujen lopuksi 4 yötä Iniössä, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli 2-3 yötä. Meren rannan rauhassa nukuin paljon ja söimme hyvin. Lapset leikkivät ja nauttivat saaren rauhasta. Fai oli elementissään, kun oli niin mukavan rauhallista. Iltaisin katselimme auringon laskua, paitsi yhtenä iltana, kun ukkonen yllätti. Sekin oli virkistävä kokemus. Minä menin iltaisin nukkumaan ennen muita ja he jatkoivat seurustelua terassilla. Kuulinkin auki olevan parvekkeen kautta mukavaa seurustelua ennen nukahtamista toiseen kerrokseen. Anne ja Fai juttelivat suomeksi - en tiedä kuinka paljon he ymmärsivät toisiaan, mutta juttu ainakin eteni.  Boen kanssa kävimme Busterilla ja autollani Taivassalon apteekissa, koska olin epähuomiossa ottanut verenohennuslääkettä tarvittavan määrän. Sehän menee nyt flimmerin vuoksi. Samalla reissulla kävimme myös Kustavista hakemassa savusilakoita, jotka yllättäen maistuivat Faille erityisen hyvin. Nyt hän puhuu Boen kaloista, mutta en ole löytänyt niitä Oulun kauppahallista. 

Boe ja Anne

Maisema Iniön selälle

Pikun ilta-auringossa

Auringon lasku

Eeva näyttää auringon laskua

Neljännen yön jälkeen meidän oli pakko jo lähteä Oulua kohden. Pikunilla alkoi koulu keskiviikkona 6.8 ja halusimme olla ajoissa kotona. 3. elokuuta nousimme seitsemältä ja pikaisen aamiaisen jälkeen Boe ja Anne vei meidät Busterilla taas Iniön pääsaaren rantaan, mistä ajoimme ajoissa lautalle. Halusimme varmistaa, että pääsemme lauttaan. Eihän tiedä, jos sunnuntaina on paljon matkaajia pyrkimässä sinne. Olimme jo ennen yhdeksää ensimmäisenä lauttajonossa, mistä kävelimme läheiseen kahvilaan ja joimme hieman lisää aamukahvia. Juttelin pitkään mielyttävän kahvilan pitäjän kanssa. 

Lautta lähti kello 11 ja olimme Kustavin päässä 11.30. Olisi haluttanut käydä tapaamassa vielä Kustavissa hyvää ystäväperhettäni Petterzensejä heidän venesatamassa, mutta paine ehtiä kotiin ohitti sen. 

Ajoimme Uudenkaupungin kautta Rauman kohdalle, missä pysähdyimme ruokailemaan ja wc-käynneille. Jatkoimme yhtäsoittoa Porin ja Vaasan ohi aina Kalajoelle, missä kävimme vain wc-käynnillä, koska kenelläkään ei oikein ollut nälkä. Huoltoaseman kaupasta ostimme hieman karkkia ja aamiaistarpeita kotiin. Kotiin saavuimme illalla kahdeksalta.

Paluu kotiin

Perhe

Kotiin päästyämme alkoi Pikunin valmistautuminen uuteen kouluun lähellämme. Hänhän oli viime talven Valoluokalla Kaukovainiolla, missä hän viihtyi hyvin. Valoluokkahan on valmistavan opetuksen luokka, missä maahanmuuttajalapset valmistautuvat siirtymään normaalikouluun. Luokat olivat pienet ja opettajia kaksi. Nyt oli edessä uudet haasteet. Siirtyminen normaaliin kouluun on haaste. Nyt Pikun on kyllä viihtynyt uudessa koulussa. Luokassa ei ole kuin muutaman tyttö ja eihän Pikun vielä oikein hyvin Suomea osaa. Se näkyy kyllä hänessä, mutta mielellään hän menee kouluun. Pikun on saanut muutaman kaverin koulusta, jotka eivät kuitenkaan ole samalla luokalla. Kaupungilla hän on käynyt vanhan koulun kaverinsa kanssa muutamia kertoja. 

Eevakin on alkanut taas leikkiä minunkin kanssa, mutta kotiinpalattua kesti tovin ennekuin hän halusi yhteiset aamulliset kahvihetket. Nyt kahvihetket eivät ole joka aamu, mutta toisinaan hän vaatii niitä heti herättyään. Teletapit eivät enää maistu, mutta Joutsen lammen balettia olemme kuunnelleet ja katselleet. Välillä hän osoittaa lasten animaatioita Youtubesta, mitä on oppinut Pikunin kanssa katsomaan. Lapset leikkivät nyt enemmän keskenään ja minä olen siirtynyt hieman taka-alalle. Ehkä Eevaan vaikuttaa, että en ole niin jaksava tämän flimmerini kanssa. Usein olen jäänyt nukkumaan Eevan herättyä. Äitissään hän on enemmän kiinni ja olemme miettineet rinnalta vierottamista ja pikkuhiljaa päiväkotiin tai perhepäivähoitoon hakemista. Ei vaan oikein raskisi. 

Pikunilla ja Eevalla oli samaan aikaan hammaslääkäri käynti ja Eeva hieman pelkäsi ensimmäistä käyntiään. Käynnin jälkeen hän kyllä antaa minun pestä hampaita hyvin. 

hammaslääkärissä

Vielä joskus kuitenkin teletapitkin

Animaatiot ovat alkaneet kiinnostaa

Kuin myös tässä

Yhteiset kahvihetket toisinaan

Eeva maistelee maitovaahtoa kahvistani ja katsoo balettia

Minun taisteluni

Meditaationi ei ole ollut niin säännöllistä kuin normaalisti. Jos aamulla herään myöhään ja kotona on ollut levotonta en ole saanut itseäni kotitemppeliin. Toisinaan illalla olen ollut niin väsynyt, että olen mennyt suoraan nukkumaan. Mutta kyllä joka kerta, kun olen resitoinut ja meditoinut olo on selkämpi ja on myös ollut helpompi sietää näitä terveydellisiä vastoinkäymisiä. Oikean reiden kipu on hieman helpottanut, mutta vieläkin häiritsee pääsemistä oikeaan mediaatioasentoon. Sinänsä meditoida voi vaikka tuolilla, mutta minulle se on jotenkin vaikea sietää, etten pääse normaaliasentoon. Buddhan opetuksessa on kyllä selkeästi se, että "Tanhasta" pitäisi pyrkiä eroon. Eli ei pidä janota sitä mitä ei ole. Nyt minulle on vaikea sietää sitä, etten pääse oikeaan asentoon ja että terveydessäni on ollut ongelmia. Nimenomaan flimmeri!!

Siis paljon on vielä tekemistä meditatiivisellä tielläni. Ystäväni Chiang Maista teki tekoälyllä kuvan minusta meditoimassa. Hän suhteutuu humoristisesti vastoinkäymisiini - mistä voisi jotain oppiakkin. 

AI-kuva meditaatiosta

Pikkuhiljaa pitää pyrkiä taas tielle, jalolle kahdeksanosaiselle polulle. Luulen, että tämä flimmeri ja sen palaaminen sähköisen käännön jälkeen on suurin ajatuksiani rikkova syy. Nyt odotan pääsyä ablaatiotoimenpiteeseen, missä pyritään tuhoamaan rytmihäiriön aiheuttamaa kudosta. Tottakait itse toimenpide jännittää, vaikka komplikaatioriskit ovat pienet. Huoli myös siitä, että saadaanko normaali rytmi pysymään, vai joudutaanko toimenpide uusimaan. 30% joutuu käymään yhden tai useamman toimenpiteen ennen kuin oikea rytmi saavutetaan. Miten perheelleni käy, jos tapahtuu pahin?

Tennistä olen yrittänyt käydä pelaamassa kuitenkin, mutta vain pari kertaa viikossa. Flimmerin aikana ja varmaan sitä ennen puolentoista vuoden ajan kuntoni on heikentynyt niin, että palautuminen kestää pidempään. Hyvät ystäväni kaksi kardiologia ovat suositelleet liikunnan jatkamista, vaikka flimmerin vuoksi olevat lääkkeet väsyttävät. 

illan resitaatiota

Munkkiystäväni vuorilta pitävät jatkuvasti yhteyttä ja kaipuu olisi tempeliin. Jos saan terveyteni kuntoon ja vaimo saisi Thaimaan kansalaisuuden tai edes pysyvän oleskeluluvan, joita on nyt vuoristokansoille myönnetty voisimme vapaammin matkustaa Suomen ja Thaimaan välillä. Eevan kasvettua voisin ordinoitua munkiksi 1-3 kk. 

Suomihan on kiristänyt kansalaisuuden myöntämistä nykyhallituksen aikana. Kun haimme Suomeen tuloa 2 vuotta sitten sääntö oli, että puoliso voi saada kansalaisuuden 4 vuoden päästä hakemuksesta. Mehän haimme Suomeen tuloa 2 vuotta sitten. Sen jälkeen laki muutettiin niin, että suomalaisen puoliso voi hakea kansalaisuutta vasta 5 vuotta maahan tulon jälkeen. Nyt Thaimaa on alkanut kuitenkin myöntämään näille vuoristokansalaisille ensin pysyvää oleskelulupaa, jolla saa jo passin. Viisi vuotta pysyvästä oleskeluluvasta saa sitten ilmeisesti täyden kansalaisuuden. Thaimaa on siis hitaasti menossa ihmisoikeuksissa eteenpäin.

Vaimoni kohdalla  numero nykyisessa Thaimaan henkilökortissa on vaan niin pieni, että hän on jonossa alhaalla. Hänellä ei ollut mahdollisuuksia käydä kouluja jäätyään orvoksi, vaan hänet laitettiin töihin jo 12-vuotiaana. Nämä koulutus ym asiat vaikuttavat tähän numeroon. Faihan on itse opiskellut myöhemmin netin kautta lukemisen, matematiikan etc. - ja hämmästyttävän hyvin. 

Siis suurimmat huolet ovat terveyteni ja vaimoni kansalaisuuttomuus. Nyt hän toki voi käydä lomalla muissa maissa Suomen myöntämän muukalaispassin kanssa, mutta se rajoittaa elämän suunnittelemista vapaasti. Omat terveysongelmat ovat selkeästi kroonisen stressin aiheuttamia. Ensin se migrin toiminta ennen Suomeen tuloa, sitten huoli vaimoni kansalaisuuden puutteesta ja mukana normaaleja asioita kuten tiivis työtahti perheen elättämiseksi ja varautumiseksi tulevaan.  Olihan Suomeen tullessa myös stressiä siitä kun työn ohella piti järjestää kaikki virasto ym asiat, joita vaimoni ei kykene hoitamaan. 

Viestejä vuorilta

Huomasin jo keväällä, että blogin alkoi muodostua "sairaskertomuksekseni" ja elämän kavennuttua sairastamisen myötä myös tarinat alkoivat toistaa itseään. Syvällistä pohdiskelua yhteiskunnallisista ja elämän vaikeudellisista asioista olen myös välttänyt, joten tekstit ovat rajoittuneet. Mietin jo ennen lomaa, että onko tällä blogilla enää merkitystä. Suuret muita kiinnostavat maahantuloon ja sopeutumiseen liittyvät asiat on jo takana. Yhteiskunnallista kritiikkiä olen varonut, koska olen huomannut, että nykyisin Suomessa ja muissakin länsimaissa on tapahtunut vahvaa polarisaatiota. Se näkyy erilaisten, omasta kannasta eriävien mielipiteiden aggressiivisena vastustamisena. Suvaitsevaisuus on sitä, että muiden pitää hyväksyä oma mielipide, mutta ei vastakkaista kritiikkiä. Se näkyy riippumatta poliittisesta,  uskonnolliseta, filosofisesta suuntauksesta. 

Olenkin ajatellut, että tämä blogi saa olla nyt viimeinen - ainakin toistaiseksi. Flimmerin hoidon sairaskertomusta en tästä halua tehdä, enkä nyt ole siinä henkisessä tilassa, että jaksaisin kirjoittaa pohdiskeluja mm. uskonnollis-filosofisista asioista. Voin palata aiheeseen, jos minusta tuntuu, että minulla on jotain kerrottavaa.

Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet tätä blogia seurata. Nyt on mennyt vuosi ja 15 päivää maahantulostamme. Tulevaisuus on auki.