Myöhäiset aamukahvit tutuksi käyneessä kahvilassa

Harvinaisen hyvät yöunet takana. Heräsimme vasta aamukymmenen jälkeen koko perhe. Harvinaista sinänsä että Bikiun, vanhempi tytär oli ylhäällä ensimmäisenä. Yleensä nukkuu vielä pitkään, kun muu perhe on herännyt. Selaa nettiä illalla pitkään; tik-tok etc ja tässä elämän tilanteessa on vaikea asettaa rajoja sille. 

Onhan hän tylsistynyt 10-vuotias koko ajan vangittuna pieneen huoneeseen perheen kanssa. Normaalitilanteessa olisi koulussa. Thaimaassahan koulujen "kesäloma" on maalis-huhtikuussa ja kestää vielä toukokuun alunkin. Jossain vaiheessa yrittivät yhdistää lomaajat länsimaisiin kouluihin, mutta huomasivat, että tulee kalliiksi. Maalis-huhtikuu on vuoden kuumin jakso ja ilmastointi kulut olivat niin suuret että luopuivat ajatuksesta.

Fai ja Eeva kahvilassa

Eilispäivänä kävin pelaamassa tennistä paikallisella kentällä, jonne ilmottauduin viime viikolla. Erittäin mukava paikallinen klubi, jossa kaikki muut ovat thaimaalaisia paitsi minä. Joukossa on hyvin koulutettuja ja tavallisia thaimaalaisia. Kun menin kyselemään mahdollisuudesta saada pelata toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi. Yhden päivän hinta on 50bath(n. 1.25 euroa)  ja kuukausi 500 bath(12.5 euroa).

Seurasin heidän peliään ja totesin kovatasoiseksi. Kerroin, että olen aloittanut tenniksen vasta Chiang Maissa ja nyt kevään aikana kuntoni on rapistunut meidän oleskelulupa prosessin stressin myötä ja olen pelannut vähän. 

Puhuin thaita ja esittelin itseni thai-nimelläni (อารมณ์). Lausutaan arom ja tarkoittaa temperamenttia, tunnetta. Sanoin, että tänään olen arom dii(อารมณ์ดี) - hyvällä tuuleella - mutta huomisesta en tiedä. Heitä nauratti letkautukseni ja kehuivat kielitaitoani. Huomasivat myös buddhalaisen kaulakoruni ja alkoivat kysellä sen taustasta. Kerroin olleeni munkkina buddhalaisessa temppelissä Chiang Maissa lyhyen jakson. 

2020 Wat Pa Dara Phirom temppelissä

 He saivat minut vakuuttuneeksi, että voin tulla pelaamaan heidän kanssaan ja toivottivat minut tervetulleeksi. Eilen oli kolmas kerta. Itseasiassa puolisoni Fai sai minut lähtemään sinne. Hän oli huolissaan jaksamisestani sekä fyysisen kuntoni rapistumisesta. Ihoni on alkanut oireilemaan voimakkaan atooppisesti ensimmäistä kertaa sitten murrosiän, myös verensokerit ovat alkaneet heitellä. Fai sai minut vakuuttuneeksi, että huolehtimalla itsestäni, se auttaa koko perhettä.  

Tenniksen jälkeen menimme perheeni kanssa syömään rannalle ravintolaan, joka on huokea. Tilasimme Papaija salaattia( 1 euro) ja haimme proteiiniksi vieressä olevasta kojusta kana-, tofu ja kananmaksa vartaita(25 senttiä varras). Ruoan päälle nautimme vielä coctailit - puolisolleni tequilla sunrise ja minulle frozen margaritas - 3 euroa per coctail. 

Jossain toisessa elämäntilanteessa tuo rannalla syöminen olisi ollut luksusta, mutta nyt kun olemme pakotettuja menemään syömään joka päivä ravintolaan se tuntuu tylsältä. Yritämme silti ottaa jokaisesta päivästä sen minkä voimme ja pyrkiä pitämään lastemme mieliala niin hyvänä kuin pystymme. Eevasta ei vielä näy muu kuin se että on takertunut molempiin vanhempiinsa voimakkaasti. Jos toinen lähtee huoneesta reagoi selvästi huolestuneena tilanteeseen. Ilmeisesti vaistoa meidän huolestuneen ja uupuneen olemuksemme. Bikun puolestaan vetäytyy herkästi netin maailmaan. Yritämme saada hänet uima-altaalle, mutta hänen halukkuutensa ajan pitkittyessä on käynyt heikommaksi. 

Olemme nyt nauttineet varsin hyvät latet ja menemme Tesco markettiin ostamaan Pangasius filettä joka on  todella edullista. Ostimme pienen sähköisen keittimen jolla voimme kiehauttaa Eevalle näin päivän proteiinit ja kasvikset. 

Kesä on pitkällä eikä Maahanmuuttovirastosta kuulu mitään. Onko jo Juhana Strandberg jäänyt lomalle ja jättänyt paperimme pinon pohjalle odottamaan loputonta aikaa. Tämäkin päivä on kuitenkin elettävä.  Yritämme jaksaa lastemme tähden.