Pitkän päivän ilta ; The Remains of the day

Päivä käy iltaa kohden. Elämä alkaa käydä todella ahtaaksi tässä yhdessä huoneessa. Ei ruoan laitto mahdollisuuksia. Ravintolassa syöminen alkaa olla vaivalloista. Päivittäinen meditointi on vaikeaa. Jos nousen aamulla ja teen normaalit rutiinit meditointiin liittyen muu perhe ei voi rauhassa nukkua. Illalla taas ennen ruokailua ulkona sen verran kuuma, etten voi olettaa että muu perhe käy kävelyllä. Kaipaus temppelin retriittiin on kova, mutta en voi tässä tilanteessa sitä tehdä ja jättää perhettäni.

munkkeuden jälkeisiä retriittejä vuorilla

Olemme alkaneet kysellä hieman isompaa asuntoa läheltä Budjettimme on kuitenkin aika rajallinen koska tämä prosessi on syönyt paljon rahaa ja tänä vuonna en ole voinut olla töissä. Viime kesän kahden kuukauden työrupeaman varoilla elämme. Onneksi on ystäviä, jotka ovat lainanneet rahaa. Voi olla pitkä aika että perheemme talous on tasapainossa.

Sitten, kun pääsemme Suomeen on uuden elämän aloittaminen myös kallista. Jouduin luopumaan suurimmasta osasta huonekaluista ja keittiötarvikkeista. Kaikki pitää rakentaa velalle. No, se on tällä hetkellä pienin huoli, mutta rajoittaa tällä hetkellä rahan käyttöä, ettei tämä odotus kostaudu liian pitkään elämässämme.

Tunteet vaihtelevat raivon, rauhoittumisen, epätoivon ja toivon välillä. Sen huomaan jopa vaimossani, joka on todella sisukas ja kokenut elämässään sellaista nöyryytystä, että länsimaisen ihmisen on vaikea edes ymmärtää.

Nyt on hieman toivoa ilmassa siedettävämmän asumismuodon suhteen. Ystävämme Suu-täti, kuten Fai häntä kutsuu yrittää hakea meille lyhytaikaista vuokrataloa, jossa olisi useampi huone ja ruoan laito mahdollisuudet.

Mielessä painaa muuttotavaramme Chiang Maissa. Pakkasimme muuttotavarat laatikkoihin Fain veljen luokse. Koska ei ole mitään tietoa milloin saamme päätöksen ja voimme muuttaa Suomeen emme ole voineet lähettää niitä. Piitäisi löytää joku yritys joka laivarahtina toimittaisi ne Suomeen. Yhden tarjouksen pyysin jo Chiang Maista lähtiessäni, mutta oli järjettömän hintainen. Nyt sen järjestämiseen ei riitä energiaa. Ajatus on liian levoton.

muuttotavaramme pakattuna Chiang Maissa

Sain tänään puhelun huolestuneelta ystävältäni Turun Saaristosta. Hän oli jutellut naapurinsa kanssa asiastamme ja ohjasivat minut kolmannelle henkilölle, joka mahdollisersti voisi hoitaa meidät jonnekkin päin Eurooppaa, josta sitten vaeltaisimme Suomeen. Rajalla ilmottautuisimme pakolaisena ja meidän maahantuloa ei voisi estää. Tällainenkin vaihtoehto on pakko pitää mielessä.

Maahanmuuttovirastoon ei voi enää luottaa. Ovat rikkoneet Hallintolain 23 pykälää sekä YK:n lastenoikeus sopimusta välinpitämättömästi. Vastikään saivat tuomion Mongolialaisen sairaanhoitajan tapauksessa, josta julkaisivat niin HS, IS, kuin IL. Migrin sisäisessä tutkimuksessa selvisi, että 9% käsittelyistään oli virheellisiä. Ja juuri tuli kuvaviesti Suomesta että Migri on rikkonut jo kilpailutus lakia toimissaan.

viesti ystävältä Suomesta

Ajatus seilaa, Eeva jaksaa leikkiä lattialla, mutta kaipaa jo isänsä huomiota. Äiti on jo käynyt kaksi kertaa kävelyllä lasten kanssa kun ilma on hieman viilentynyt. Minä olen ollut puhelimessa ja tietokoneella asiaamme liittyen. Pian on aika lähteä hakemaan iltaruokaa. 

Eeva haluaa jo isänsä huomion

Ravintolat alkavat maistua puulta. Etsimme jotain uutta ja ajamme rantakatua pitkin ja löydämme mielenkiintoisen tavallisten ihmisten  ravintola kombinaation - täynnä paikallisia. Parkkeeramme automme paikalle jonka ravintola-alueen jonkinlainen johtajanainen ohjaa. 

Minulle tulee taas puhelu Suomesta. Taas kysytään, että miten tämä on mahdollista. Miten Suomi voi kohdella suomalaista lasta näin. JA perhettä, joka on kunniallinen. Fai onneksi tietää mistä ruoasta pidän ja suorittaa tilauksen. Tilaa myös yhden Heineken oluen kylmänä stressaantuneelle miehelleen. Bikun on kasvanut liian nopeasti isoksi tytöksi kun tilanne on näin vaikea. Hoitaa tilaukseen liittyviä asioita myös

Rannan ravintola osottautuu loistavaksi niin laadussa kuin hinnassa. Raakamango salaatti loistava, limellä maustettu tuore katkarapusalaatti runsain tuorein kasviksin sekä sieni annos osottautuvat paremmiksi kuin kalliimmissa ravintoloissa - jotka nekin ovat täällä edullisia. Ainoa lievä pettymys on friteerattu meriahven makealla tulisella kastikkeella - tunnistan kasvatetun kalan lievän mudan maun - mutta aivan syötävää. Palvelu hyvää ja ymmärtävää. Eeva hurmaa niin tarjoilijat kuin naapuripöydät. 

Ruoka oli hyvää ja vatsamme täynnä, pieni katsus merelle vielä ja lähdemme Seven- Elevenin kautta suuntaamaan kotiin. Jäätelon tarve on kaikilla. 

Sevenin,  kuten täällä sanotaan, edessä on iäkäs nainen joka istuu kävelykeppinsä kanssa portailla. Tunnistamme naisen samaksi naiseksi jonka näimme päivällä ostoksilla käydessämme Tescossa.

Kun ajoimme parkkialueelta ulos näin naisen johon kiinnitin huomioni. Vanhempi nainen puisen pitkän kävelykepin kanssa. Hänen käyntinsä näytti vaikealta, mutta eteni. Kysyin vaimoltani, että onko tällä naisella ongelmaa. Mieleni tunsi jonkinlaisen  vaikeuden hänen elämässään. Analysoimme tilannetta ja hänellä oli siistit vaatteet, kassi jota hån kantoi oli hyvin voivan ihmisen kassi ja päädyimme siihen ajatukseen että iäkkäämpi nainen on kävellyt lähi asunnostaan kuntoaan ylläpitäen ostoskeskukseen ja ehkä nauttii siellä kahvin ja munkin. 

Nyt tämä sama nainen istui rannan lähellä olevan Sevenin (vs R-kioski Suomessa) portailla illalla. Vaimoni oli mennyt keskustelemaan ennen kuin ehdin paikalle hänen kanssaan ja tuli esille, että hän on uupunut ja kotiin on muutaman kilometrin matka. Tottakait tarjouduimme viemään hänet kotiinsa. 

Teimme jäätelöostokset - yksi myös vanhalle rouvalle - hain auton 500 metrin päästä ja otimme rouvan kyytiin. Matkalla selvisi, että hänellä ei ollut läheisiä ja asui yksin. Yleensä Thaimaassa lapset ja sukulaiset pitävät vanhuksista huolen - ei kuten Suomessa sosiaalitoimisto. Rouva kiersi päivät kertäten tyhjiä pulloja ym saadakseen päivänsä kulumaan ja ansaitakseen hieman rahaa - huom! kierrätysmaksu on heikko täällä vs Suomi. Ilmeisersti hänellä oli jonkinlaista eläkettä kuitenkin - emme tiedä. Mutta veimme hänet kotiinsa ja hän oli hyvin herttainen ja sivistyneen oloinen. Emme kyselleet liikaa - määrätynlainen kunnioituksen pelko estää sen - se tulkitaan lännessä sanalla kasvojen menettämisen pelko - mutta on paljon syvempi ja sitä on vaikea kääntää. Lausutaan grengchai.

sanakirjastani tämä grengchai 

Veimme rouvan asunnolleen - varsin vaatimaton rakennus - hän kertoi rouvalleen että asuu 62.5 euron kuukausivuokralla - mutta lähtiessämme huomasimme, että hän pani maaten - ei asuntoon sisälle vaan pihalla olevalle penkille. Oliko syy, että hänellä ei ollut ilmastointia vai että hän maksoi tämän vuokran pihapaikasta. Se jäi meille arvoitukseksi.

vanhemman rouvan saatto - ikää oli 80-vuotta

Palasimme kotiin - tein vielä vaimolleni Pinja Coladan - itselleni myös - ja Eeva nukahti nopeasti kuten koko muu perhe. Mietin tätä elämän epäoikeudenmukaisuutta. Olen buddhalaisuudesta oppinut, että eilämä on dukhaa, josta alla joskus munkkeuden jälkeen kirjoittamani yksinkertaistettu yhteen veto.

Buddha opetti neljä jaloa totuutta - 1)totuus dukkhasta(suomennoksessa käytetään virheellisesti sanaa kärsimys, joka on hyvin rajoittunut käsite. Dukkha on kaiken lainen ikävä, turhauttava, epätäydellinen, epätyydyttävä ja pysymätön. Siihen liittyy myös psyykkinen ja fyysinen kipu). 2) totuus Dukkhan syistä. 3) Dukkhan lakkaamisesta 4) lakkaamiseen johtavasta tiestä; joka on jalo 8-osainen polku

Dukkhaa on kolmenlaista. Ilmeisin dukkhan muoto on fyysinen ja henkinen kärsimys. Kaikki ihmiset kohtaavat sairautta, vanhuutta ja kuolemaa. Toinen dukkhan muoto on muutoksen kärsimys. Kaikki hyväkin loppuu aikanaan ja joudumme luopumaan kaikesta meille rakkaasta: ystävistä, vanhemmista, tavaroista jne. Kolmas dukkhan muoto on kaikkein epäselvin: se tarkoittaa yleistä epätyydyttävyyttä maailman luonteesta johtuen.

Dukkhan aiheuttaa (itsekäs) halu ja takertuminen (taṇhā eli jano). Ihminen janoaa itselleen tavaraa, rahaa, ystäviä, elinikää jne. Koska asiat ovat perusluonteeltaan pysymättömiä, hän ei kuitenkaan voi saada lopullista tyydytystä. Yksinkertaisesti takertuminen pysymättömään aiheuttaa jatkuvan epämielyttävyyden

kaikki fyysinen on muuttuvaa aggregaattia, kuten tunteetkin, maidän aistimukset, meidän ajatusrakennelmat, ja kokemus eksistenssistäkin jopa

Halu ei aina ole siis ongelma, mutta siitä tulee ongelma nimenomaan kun se muuttuu janoksi, tarrautumiseksi. Takertuminen tarkoittaa pakkomielteistä, neuroottista halua, joskus jopa riippuvuutta. Buddhalaisuuden mukaan kipu ja kärsimys ovat eri asioita. Kärsimys syntyy kun ihminen kohdatessaan kipua takertuu ajatukseen että kipua ei pitäisi olla. Ihminen haluaa pitää kiinni hinnalla millä hyvänsä miellyttävistä asioista (esimerkiksi ystävistään, hyvistä tuntemuksista ja nautinnoista) ja hankkiutua epämiellyttävistä eroon (esimerkiksi kielteisistä tunteista, kivusta tai ikävistä ihmisistä). Jos on nälkä, ei ole väärin haluta syödä, mutta makunautintoon ei tule tarrautua.

Elämäntilanteemme on nyt täynnä dukhaa - huomaan, että tieni on valtavasti kesken koska en pysty olemaan takertumatta siihen ajatukseen, että tämä vääryys mikä meidän perhettämme on kohdannut voisi olla ilman kärsimystä. Koen olevani kuin 800 metrin juoksija, joka on kyllä päässyt hyvin lähtökuopistaan, mutta vasta varsin muutaman askeleen ottanut ennen ensimmäistä sisäkurvia - nyt jo hapottaa. Mutta tietä pitää edetä - kuten vanhempi munkkiystäväni sano, ei ole väärin taistella perheesi puolesta - mutta älä suosti kärsimään sitä mitä Sinun vainoajasi Sinulle haluaa. Pyyhi viha ja katkeruus pois mielestäsi - siitä ei kärsi kukaan muu kuin itse.

Nyt on aika mennä suihkuun - tyhjentää ajatukset kaikesta  - mennä nukkumaan, jotta olisin vahvempi huomenna perheelleni. Hyvää Yötä Sinulle, joka olet jaksanut lukea