Muukalaispassi mahdoton! Migri, UNHCR ja Suurlähetystö eivät vastaa!

Eilinen ilta

Lähdimme vielä eilen ennen auringon laskua Fain ajatuksesta ostoksille. Hän oli nähnyt sekatavarakaupassa edullisia riippumattoja. Halusi sellaiset pihallemme, jossa voisi nukuttaa Eevaa ja itsekkin lepäillä. Paluumatkalla voisimme käydä isolla torilla hakemassa hedelmiä ja iltapalaa. 

Siispä Eeva syliin ja autoon. Keula kohti sekatavarakauppaa, joka lähellä aiempaa huonettamme, jossa alussa asuimme täällä Cha-Amissa. 

Parkkeeraan auton vastapäätä kyseistä kauppaa. Bikun ja Fai menevät kauppaan ja me odotamme Eevan kanssa autoon kuuntelemme musiikkia. 

Eeva odottaa äitiään ja isosiskoaan nauttien musiikista

Fai ja Bikun palaavat parin riippumaton ja leikkikitaran kanssa. Olivat ajatelleet, että Eeva kun niin tykkää kitarastani. Jatkamme torille, jonne sisään ajo jo työlästä ruuhkan vuoksi. Saamme kuitenkin auton parkkiin. 

Fai menee yksin ostoksille. Jos menisimme kaikki, ostosreissu kestäisi pitkään. Fai tulee runsain hedelmä ym ostoksin autoon ja lähdemme ruuhkassa pyrkimään pois. 

Torilta poistuminen

Pääsemme hyvin tielle ja asunnolle päästyä on minun aika välimuistin tyhjennykselle. Mieli huomattavasti kevyempi sen jälkeen. 

Eeva oli saanut meditointini aikana uuden kitaransa, mutta ei ollut kovin innostunut, kun huomasi, että ei ole oikea kitara. Ei saa oikeita ääniä.

Eeva saa kitaransa

Antaa kitaran  pois testauksen jälkeen

Fai oli ostanut minulle pari kananmaksa-varrasta. Ne maistuivat, vaikka ei ollut varsinainen nälkä. Banaani, mandariini ja mangosteeni jälkiruoaksi ja se oli minulle riittävää. 

Meditointini aikan oli syntynyt myös keitetyt sinisimpukat, joista maistoin yhden. Hyvää oli, mutta ei ollut enää ruokahalua. 

maksavartaat ja chilikastike

Sinisimpukat keitettynä

Käyn vaihteeksi sisäsuihkussa ja sillä aikaa perhe on kadonnut. Kuulen musiikkia jostakin. Etsiskelen perhettäni ja löydän heidät pihalta rentoutumassa kevyessä sateessa autokatoksen alta. 

Fai ja Bikun oli ripustanut riippumatot ja nauttivat sinisimpukoista sekä musiikista. Eeva Fain kanssa omassa riippumatossa ja Bikun toisessa. 

Eeva ja Fai

Bikun

Toiveeni toteutui. Rauhallinen perheilta. 

Annoimme Eevalle ibuprofeiini ja menimme koko perhe nukkumaan jo ennen yhtätoista. Kaikki nukahtivat nopeasti.

Herään puoli kahden aikaan, enkä saa unta. odottelen rauhassa sängyssä, mutta uni ei vaan tule. 

Nousen ennen neljää ylös ja ajattelen, että nyt on aika välimuistin tyhjennykselle. Sen verran taas oli pyörinyt tämä meidän perheen odottava tilanne päässäni. Huoli itse pääsystä Suomeen, töiden aloituksen viivästyminen, migristä eikä lähetystöstä ole kuulunut mitään..., 

Välimuistin tyhjennys

Meditaation jälkeen mieli on vakaa ja palaan sänkyyn puolisoni viereen. Nukahdan heti.

Klo 8:30 muutaman tunnin unen jälkeen herään Eevan jutteluun. Kömpii äitinsä yli luokseni ja katsoo odottavana. Harmittaa herätä väsyneenä lyhyien unien jälkeen, mutta iloiisena siitä, että vuorokausirytmi Eevalla on normalisoitumassa. 

Tyttö syliin ja Moccana-kahvin tekoon. Normi berocat ja työhuoneeseen. Teletapit maistuvat Eevalle kahvin maistuessa minulle. Yritän vielä muumeja päälle, mutta saa Eevan tuomion. Katsoo kitaraa ja niinpä tutut laulut. Pitäisi varmaan ottaa uusia mukaan, mutta ennen Eevan syntymää kitara on ollut pussissaan muutaman vuoden ja en muista monia kappaleita. Pitää kaivaa netistä niitä ja opetella.

Eevan kanssa aamulaulut

Eeva jaksaa vielä katsoa Joel Hallikaisen konserttia. Jostakin syystä Hallikainen on hänen mieleeensä

Eeva katsoo Hallikaisen konserttia

Pian Eeva alkaa hieroa silmiään ja on ilmeisesti nälkäinen. Aika viedä äitinsä viereen makuuhuoneeseen. Rintamaidon jälkeen nukahtaakin nopeasti uudelleen puoliyhdentoista jälkeen. 

Eeva nukahtaa uudelleen noin 10:30

Menen Eevan perässä myös makuuhuoneeseen ja saan viestin ystävältäni Suomesta. Luen viestiä ja ajatus taas lähtee käyntiin

viesti Suomesta

Niin mietityttäähän tuo maahanmuutto- eli immigratiopolitiikka. Viime yönäkin nämä asiat vilisi mielessä. Kuin myös suomalaisten viha ja katkeruus  sekä kahtia jakaantuminen. Eilen sain soiton tuttavaltani meidänkin tapauksen herättämästä keskustelusta, jossakin vauvalehdessä. Joku oli kovasti kristisoinut meidän liittoamme. Oli tuntunut tietävän mistä siinä on kysymys. No, kommentoihan, joku kesäkuista HS artikkelia "mitä meni rotu-rutsaan".

Tuotahan on, mutta enemmän käy sääliksi näitä kirjoittajia kuin vihaksi. Ovat oman kapea-alaisuuden ja vihan vankeja. 

Varmaan on monenlaisia liittoja syntynyt länsimaisen ja aasialaisen kesken. On Pattayan tyttöbaareista löytyneitä, mutta nekinhän voi onnistuessaan pelastaa kaksi ihmistä. Minusta ensin pitäisi olla perehtynyt kulttuuriin ja kieleen, ennen kuin alkaa parisuhteeseen täällä. Ei parisuhteen luominen ole kuin karkkikauppaan meneminen. Eikä pitäisi aikuisten kesken olla Suomessakaan. 

Itse olen tullut ensimmäisen kerran Thaimaahan 1990 tammikuussa kiertomatkalla Kaakkois-Aasiassa ja sen jälkeen käynyt ensin vuosittain ja sitten useamman kerran vuodessa maassa. Meni yli 25.vuotta ennenkuin olin minkäänlaisessa suhteessa paikallisen naisen kanssa täällä. Suomalaisten naisten kanssa kyllä oli avoeron jälkeen 2008 alkaen. 

Kielen ja kulttuurin oppimisen jälkeen pikkuhiljaa tutustumalla puolisooni siitä kehittyi parisuhde.

Mutta nykyisen sosiaalisen-media-kulttuurin myötä ihmiset muodostavat nopeasti mielipiteitä perehtymättä asioihin. Ei riitä enää kärsivällisyys perehtyä asioihin laajemmin. Facebookissa lauotaan nopeasti kommentteja, joita ei ole loppuun mietitty ja siitä kehittyy vihamielisyyttä ja vastakkainasettelua. Luulen, että on osasyy nykyiselle mustavalkoisuudelle. 

Ei nykyisin ole muodissa lukea pitkiä artikkeleja, kuten ennen luettiin Suomen Kuvalehteä, jonka lukeminen oli suorastaan välttämättömyys ylioppilaskirjoituksia varten. Oli pitkiä pohdiskelevia artikkeleita, joista sai mallia äidinkielen yo-kokeeseen. 

Oli hyviä keskusteluja eri aatemaailmaa kannattavien välillä. Niistä viisastui, kun kuuli muutakin kuin omaa mielipidettä. 

Migri, Lähetystö eikä Thaimaan viranomaisista ei apua - alamme kaikki uupua

Onneksi saan uudelleen torkahdettua. Eeva herää uudelleen ja onnen kiljahduset kajahtavat. Taitaa olla jo aika terve. Hän menee isosiskonasa kanssa leikkimään olohuoneeseen. Itse kömmin työhuoneeseen ja tarkistan sähköposteja.

Migristä, Mae Taengin paikallisvirastosta eikä Suurlähetystöstä ole minkäänlaista viestiä, Laitan.hieman kyselyä tällä ketaa lähetystöön. Fai alkaa soittamaan Mae Taengin aluevirastoon. Sieltä sanotaan, että muukalaispassia ei voida myöntää, eivätkä anna todistusta siitä, että eivät myönnä.

Tässä alkaa mennä meillä molemmilla hermot. Huonosti nukuttuja öitä yli kuukausi. Kun me keskustelemme tilanteestamme kiivaasti, alkaa Eeva hysteerisenä itkemään. 

Eeva reagoi päivän vaikeuksiin

Kyllä tässä alkaa olla parempi kuolla siellä Myanmarissa, kuin jatkaa tätä loputonta taistelua niin Suomen kuin Thaimaan viranomaisten kanssa. Ja muuta vaihtoa ei näytä löytyvän kuin mennä sinne - vaikka jo hetken näyttikin valoisammalta.

Yritän soittaa YK:n (UNHCR)Thaimaan numeroon, mutta viesti sanoo, että on niin ruuhkaa, että puhelua ei voi laittaa edes jonoon. Voisihan olla, että alkaisi olla YK:n tutkinnan aika Suomenkin allekirjoittaman Ihmisoikeus- ja etenkin lapsen oikeuksien rikkomisesta.

Kello on jo 16:30. Pitää lähteä hakemaan pyykkiainetta, alkaa olla lopussa. Eeva nukahti itkunsa jälkeen. Lähden skootterilla, mutta tällä kertaa jätän oluet väliin. Ehkä jotain helppoa iltapalaa samlta reissulta ja sitten pitkä välimuistin tyjennys. Pää on täynnä huonoja ajatuksia. 

Odotan soittoa ruotsalaisesta sanomalehdestä. Voi olla, että kirjoittavat myös meidän tilanteesta. Sielläkin on yllättäen ollut paljon blogimme seuraajia. 

Kaikesta huolimatta Hyvää tiistai-iltaa kaikille.