Pakkausta ja Levottomuutta - Last Supper in Cha-Am
Aamu
Menemme keittiöön ja Fai on siellä jo aamutouhuissa. Bikunkin herää ja tulee keittiöön. Fai hakee lähiravintolasta nuudelikeittoa Bikunille ja itselleen. Eevalle possua ja riisiä.
Iltapäivä
Pikkupuuhastelussa siirrytään iltapäivään. Vasta klo 15 teen "aamumeditaation". On jokseenkin levoton meditaatio. Luonnollista tässä tilanteessa.
Levvoton olo lähdön suhteen. Jarmolta tulee viesti Laissez passerista ja tieto aina rauhoittaa jonkin verran.Tilaan toisen doppiolaten ja kahvi maistuu. Virkistää aivoja eilisen jälkeen. Levottomuus sisälläni ei vaan ota rauhoittuakseen. Kait se kuuluu nyt tähän hetkeen ja on vain siedettävä. Jospa ilta meditaatio rauhottaisi sitten, kun sen aika on.
Kun palaan asunnolle Eeva konttaa ja pyrkii syliin. Ensin saa kiukun kohtauksen, kun luulee, että lähdettäisiin retkelle. Eeva haluaa aina lähteä ajelulle.
Otan Eevan syliin ja menemme työhuoneeseen ja soitan kitaraa Eeva sylissäni ja muutaman kappaleen jälkeen hän tutkii kitaraa ja saa näppäiltyä muutaman äänenkin. Sitten alkaa hänellä jo tulla selvästi väsymys.
Fai ottaa rintaruokintaaan Eevan, joka nukahtaa hetkessä päiväunille.
Puramme levottomuutta oikeaoppisesti pakkaamalla laukkuja autoon Fain kanssa. Saamme mahtumaan laukut ja vielä tulee lisäksi yksi iso laukku tuohon oranssin päälle ja pikkulaukku jotenkin. Isompi kitara on takapenkin jalkatilassa ja Bikunille jää sinne pieni tila.
Huomenna siis Bangkokin kentän lähelle hotelliin. Tiistaina lähetystön käynti ja keskiviikkona ystävämme Jai tulee hotelliin pariksi yöksi ja ottaa automme lähtömme jälkeen ja ajaa pohjoiseen. Teemme paperit valmiiksi, että hän voi sen myydä. Sekin on jäänyt hoitamatta tässä kaiken hässäkän keskellä.
Tänä iltana meditaation jälkeen pakkaan kotitemppelin ja saadaan viimeisetkin laukut sitten autoon. Sen jälkeen matkatemppelinä toimikoon pieni buddha.
Aikanaan minulle eräs vanha munkki sanoi hienossa temppelissä, että todellisuudessa näillä hienoilla patsailla ym rekvisiitalla ei ole merkitystä. Rekvisiitta auttaa siinä vaiheessa, kun on tien alussa. Mutta, kun on riittävän pitkällä meditatiivisella tiellä ei tarvitse mitään. On munkkeja jotka ovat erakoituneet, eikä heillä ole muuta kuin korkeintaan pieni buddhan patsas, kuten tämä minun matkatemppeli.
No, minua rekvisiitta auttaa - mutta olenhan tien alkupäässä.
Viimeinen Ilta Cha-Amissa tällä kertaa
Juuri ennen meditaatiotani Täti-Su pölähtää olohuoneeseemme tyttärensä pojan kanssa. Keskustelemme lähdön tunnelmista ja sitten ehdotan illallista yhdesssä. Fai kysyy milloin voidaan mennä. Sanoin, että ilta Chant ja meditaatio ja olen valmis.
Fai, Täti-Su hänen tyttärensä poika (noin 7v) sekä Bikun sekä Eeva jäävät olohuoneeseen. Menen työhuoneeseen ja meditaation jälkeen puran kotitemppelimme ja pakkaamme sen yhdessä Fain kanssa matkalaukkuuni. Jäljelle jää vain tämä em "matkatemppeli".
Automme on täynnä matkalaukkuja. Täti-Su lähtee skootterillaan tyttärensä pojan kanssa ja me ajamme täyteen ahdetulla autolla. Menemme tuttuun ravintolaan, joka on noin 1-5 km sillan jälkeen oikealla.
Ravintolassa on aina kitarist, joka ei soita liian kovalla. Ajamme pihaan ja mernemme istumaan puutarhaan omaan erilliseen pöytään. Fai tilaa ruoat. Ainoa toiveeni on Som-Tam salaatti tulisrena ja basilika kanaa.Täti-Su ja Fai suunnittelevat lopun.
Kommentit
Lähetä kommentti