Thaimaalainen vs Suomalainen tapa selvittää riita ja Eevan puhe Migrille
Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
Hankala Yö - tilanteemme alkaa käydä sietämättömäksi
Hankala yö. Menin sänkyyn jo ennen yhdeksää illalla ja nukahdin välittömästi. Herään yhdentoista aikoihin Eevan riemukiljahduksiin. Kuulen kuinka Bikun villitseen Eevaa vielä lähempänä puoltayötä, yritän nukahtaa, mutta ei onnistu. Toistuvat kiljahtelut olohuoneesta pitävät hereillä, vaikka olen loputtoman väsynyt.
Nousen ylös ja sanon, etten voi nukkua. kun Eevaa huudatetaan. Se oli liikaa Faille. Pieni perheriitahan siitä syntyi. Olen oppinut, että tuolloin on parempi ottaa etäisyyttä ja hyppäsin skoootterin päälle. Ajattelin, että käynpä tankkaamassa skootterin kun löpö vähissä.
Ajelen rannan kautta PTT-huoltoasemalle. Yöbaarit aktiivisena, musiikki ja juhlimisen äänet kuuluvat korviini voimakkaana - ei kutsuvana. Käännyt rantatieltä oikealle kohti rannikon myötäistä pääväylää Bangkokista-Hua Hiniin. Tämänkin varrella niin ruokapaikat kuin baarit varsin täynnä, vaikka on low-season.
Tulen isolle päätielle liikennevaloihin ja odotan vihreän vaihtumista. Käännyn oikealle kohti PTT-asemaa ja kurvaan asemalle. Kiinni! No, on sitä polttoainetta vielä jäljellä ja palaan pienen lenkin jälkeen asunnlle. Fai istuu Bikunin kanssa olohuoneessa ja Eeva nukahtaneena retkisängyllä myös. Nyt on parempi mennä työhuoneeseen.
Muu perhe kömpii makuuhuoneeseen. Olen rauhallinen, vaikka sisäsiesti kiehuu. Ennen lähtöä yö-ajelulle Fai sanoi, että mitä muuta hän olisi voinut tehdä kun Eeva ei nukahtanut. Minun mielestä, väsynyttä lasta ei pitäisi enää villitä, kun on väsynyt ja ei nukahda. Kokemuksesta tiedän, ja tässä on kulttuuri ero, että toisen virhettä ei pidä alkaa osoittamaan. Se pitää jokaisen itse pohtia.
Olen monesti miettinyt tätä asiaa. Onko se suomalainen tapa puhua asiat läpi parempi, vai tämä aasialainen tapa. Asioiden jauhaminen - ainakin tilanteen ollessa akuutti - voi vain tuoda esiin aggressiivista puolustautumista ja hyökkäystä. Tunne menee järjen edelle.
Aasialainen, tai ainakin Tai-Yai tapa on antaa asian rauhoittua(ใจเย็น) ja sitten, jos on tarvetta keskustella asiasta keskustellaan - (ค่อย ค่อย) - hellästi, asteittain, pikku hiljaa
olennainen kulttuurinen asia - hillitä itsensä, rauhoittua
tärkeä sana parisuhteessa, pikku hiljaa
Ne jotka tuntevat minut pitkään ymmärtävät, että on ollut kova työ sopeutua tänne itämaiseen kulttuuriin. Mutta tämä oppiminen on ollut minulle arvokasta.
Päälisin puolin olen rauhallinen, mutta sisällä kiehuu - kello on 01 - ne toivomani hyvät unet tälle yölle haihtui kuin tuhka tuuleen. Mistä tämä perheen vuorokausirytmin sekoittuminen, pinnan alla oleva kireys, johtuu?
Vastaus on yksinkertainen. Tämä migrin toiminta alkaa todella näkymään arjessa, Miten se vaikuttaa lapsiin? Olen todella katkera tälle migrin toiminnalle - tai paremminkin toimimattomuudelle. Se on kiusaamista - kuten käräjänoikeustuomari ystäväni on todennut.
Totesin itseni kanssa keskustellen, että on aika välimuistin tyhjentämiselle.
Noin kello 02 otan pitkän chantin - arviolta 40 minuuttia ja meditoin tunnin. Mieli tasaantuu ja juon pullon kivennäisvettä. Menen sänkyyn ja nukahdan välittömästi.
Aamu Eevan kanssa
Eeva alkaa heräillä yhdeksän jälkeen jakömpii äitinsä yli minua kohden. Otan syliin, kävelemme olohuoneeseen ja vaihdan vaipat. Menemme keittiöön ja nyt on iso tarve Moccana-kahville. Eli Moccana kuppiin ja kivennäisves pullo jääkaapista mukaan. Annan sen Eevalle, jotta toinen käsi jää vapaaksi keittiön ja olohuoneen välisen oven sulkuun.
Kävelemme työhuoneeseen ja Eevalta putoaa kivennäisvesipullo; onneksi on muovinen. Korkki jotenkin aukeaa ja puolet vedestä valuu lattialle. Totean Eevalle, että ei haittaa - sellaista sattuu - hän katsoo minua hieman hämmästyneenä.
Teletapit Eevalle, Berocca ja Moccana minulle. Katsomme jakson Junamatkasta ja kokeeksi hieman Muumilaakson tarinoita nro 2. Alkuun Eeva katsookin Muumeja, mutta hieroo hieman silmiään ja keskittyminen herpaantuu.
On kitaran vuoro. Muutama laulu ja Eeva yrittää soitaa mukana, tuo kätensä kitaralle. Sitten kyllästyy, kun ei onnistu. Horttokaalot vielä jaksaa kuunnella ja sitten on aika mennä leikkimään olohuoneen lattialle. Harjoittelemme kynällä piirtämistä paperiin. Haen välillä täytettä Moccana-kuppiin.
Eeva saa jo jotain paperiin
Eeva vaikuttaa nälkäiseltä, tarjoan avocadoa - ei maistu. Taitaa olla jo tarve rintaruokinnalle. En haluaisi häiritä Fain unta, mutta ei minun rinnasta maitoa heru, joten pakko on viedä Eeva äidilleen.
Sinne Eeva nukahtaa uudelleen äitinsä viereen. Teen vielä Moccanat. Sitten onkin pihasuihkun vuoro.
Iltapäivä - skootterin tankkaus, makrossa käynti ja iltapäivä latte
Fai ja Bikun nousee ylös ja minua väsyttää. Menen makoilemaan sänkyyn ja nukahdan noin klo 13. Näen kovasti unia; todella sekavia. Herään puoli kolmen aikoihin. Fai on juuri syöttämässä Eevalle päivän kiinteää ruokaa, mutta Eeva lopettaa syönnin ja kävelee jalkohini ja taputtaa pohkeiden ulkoreunoihin " isi - ota syliin!". Otan Eevan syliin ja menemme työhuoneeseen. Juttelemme vähän ja tutkimme kitaraa. Eeva välillä ottaa minua peukaloista ja tapututtaa käsiäni siten yhteen. Leikittyämme tovin Eeva ilmaisee, että nyt on rintamaidon aika ja vien hänet makuuhuoneeseen, missä Fai selaa puhelintaa.
Sinne Eeva jäi päiväunille samalla ja Bikun katsoo - kuten nykyisin liian tavallista - televisiota.
Minulla tokkurainen olo - kuten nykyisin liian tavallista. Kokoan itseni. Skootteri jäi tankkaamatta viime yönä, kahvihammasta kolottaa ja jotain varmaan pitäisi hakea kaupastakin. Samalla hieman etäisyyttä ja välien selvittelyä sovittelevin pikku viestein.
Skootterin päälle ja tuttuun kahvilaan kahville. Doppio-Latte ja viereiseen Makroon ostoksille. Panen Faille viestin, että lähdit tankkaamaan skootterin ja voisin samalla käydä Makrossa - mitä voisin tuoda. Tankkaukseen positiivinen hymiö, ostoksiin - ei osaa sanoa. Ostan lohipalan Eevalle ja Bikunille, Faille possua, Ananaskin tulee kärryyn, kuivattuja sieniä, kukkakaalta ja tarjouksessa olevaa Moccanan-espressoa. Tulipa siinä otettua vielä kana-nakki pakettikin mukaan. Makron pihalta Five-starista Bikunille friteraattua kanaa korppujauho kuoressa.
PTT-huoltoasemalle ja tankki täyteen. Siitä pikkuteitä oikoen takaisin asunnolle.
paluumatka pikkuteitä
matka jatkuu
pyörille ja skoottereille oma kaista
uhmakkaasti asunnolle päin
Tavarat kaappiin, Bikunille kana ja itse viilentymään työhuoneeseen ilmastoinnin alle. Oli todella kuuma, paahtava päivä.
Tennis jää väliin. Selkä jäykkänä, väsynyt olo, motivaation puute.
Thip tenniksestä lupasi hoitaa minulle kunnon hierojan, mutta eilen tuli viesti, että hierojalla ei omaa putiikkia - käy hieromassa kotona. Nyt kuulema 6-7 km matka ehkä liikaa? Emme siis asu ihan keskustan alueella, missä farangit (länsimaiset yleensä asuvat hotelleissa. Pitää laittaa viestiä ystävällemme Lekille. Muuttanut Norjaan miehensä kanssa - aivan loistava hieroja, joka asui ennen täällä. Tietänee jonkun, joka osaa urheiluhierontaa - ei silittelyä.
Nyt on kyllä täysin tyhjä olo. Ei oikein osaa keksiä mitään kiinnostavaa. Jonkinlainen masennus tässä painaa. Outoa kait olisikin, jos sellaista ei olisi tässä tilanteessa.
Taidan tänään syödä vain hedelmiä - kenties haen pian lisää läheiseltä hedelmäkauppiaalta.
Eevan puhe migrille
Menen makkariin ja Eeva on herännyt. Ojentaa kätensä merkiksi siitä, että isi ottaa syliin. Menemme työhuoneeseen viilennykseen. Eeva osoittaa selkeästi, että ei halua katsoa teletappeja tai muutakaan läppäriltä.
Katsoo kitaraa ja laitan tällä kerralla Eevan istumaan meditaatio mattoni päälle. Viritän kitaran ja laulan muutamia kappaleita. Muistan jopa pätkän JS Bachia vanhoilta klassisen kitarana soiton ajoilta ja Eeva tykkää tästä erityisesti.
Sitten katsomme kuvia puhelimesta ja tehdään Bikunin eilisestä rantakuvasta taidekuva 😂
Bikunin kuvaa rajattu - kuin valaistunut Bikun
Leikimme puhelimella ja sitten Eeva pitää migrille puheen, kun laitan videon päälle. Pitäisi heidän jo ymmärtää hoitaa asiansa
Eevan puhe migrille
Lopuksi Eeva haluaa olla sylissä ja laulan pitkään Nalle-Puh sataa sataa ropisee erilaisilla sanojen vaihdoksilla ja hyppäyttäen Eevaa välillä. Siinä menee aikaa mukavasti ja omakin päivä piristyy.
Fai hakee lopuksi Eevan kävelylle Bikunin kanssa lähikauppaan ja lähettää matkalta kuvan. Eevalla on mukavaa - se on tärkeintä - ja Bikunilla!
Eeva kauppareissulla
Kello on 18.14, kun Fai, Bikun ja Eeva palaavat kauppareissulta. Pihasuihkun aika, välimuistin tyhjennys ja hedelmiä. Eiköhän se tässä tämä päivä ole paketissa.
Alan kirjoittamaan blogia, koska katson että ihmisoikeuksien loukkaus Suomen valtion taholta(migri. maahanmuuttovirasto) ei ole koske pelkästään perhettämme vaan on laajempi asia. Perheemme hankalaa tilannetta on käsitelty HS 6.6.2024 ja Kaleva 10.6.2024. Molemmat artikkelit ovat maksumuurin takana ja olen saanut paljon kyselyä tilanteestamme, joka ei ole auennut niille jotka ovat pelkät otsikot nähneet esim Facebookin jakeluissa. Olen kuvitellut aiemmin, että Suomi on mallimaa ihmisoikeuksissa, mutta nyt olen joutunut huomaamaan, että se on täysin harhaa. Taustaa; Menimme Buddhalaisin menoin avioon puolisoni Yingchan Dtaagaaeon kanssa maaliskuussa 2019, jolloin tilaisuudessa vannoin pitäväni huolen niin puolisostani kuin tyttärestään, josta hän tuohon saakka yksi oli huolehtinut 4-5 kk iästä lähtien. Haimme viisumia Suomeen kesäksi 2019 puolisolleni ja tarkoitus oli laillistaa avioliittomme Suomessa, koska Thaimaassa se oli kutakuinkin mahdo
Eilinen ilta Lentomatka meni hyvin, vaikka emme oikein saaneet nukuttua. Eoätodellinen olo iski koneessa. Fai sai nukuttua Eevan kanssa noin kolme tuntia ja minä ehkä yhden. Matkan aikana Bikun nautti ja katsoi elokuvia.Maistelimme viinejä ja ruokia ajankuluksi. Aika kului kuitenkin varsin nopeasti ja laskeuduimme etuajassa Helsinkiin klo 15. Passin tarkastuksessa ei ongelmaa ja menimme Schengen alueen lounchissa Fai söi perinteistä kermaista lohikieittoa 4 kupillista ja kehui hyväksi. Pasta oli minustakin mautonta. Lonkerot piti maistaa ja se maistui myös Faille. Klo 19.30 menimme portille 11 ja lento Ouluun propellikoneella lähti hieman myöhässä klo 20.30. Bikunia hieman pelotti kovaäänisessä pienemmässä koneessa, mutta pääsimme Ouluun lähempänä kymmentä illalla. Kaikki matkalaukut ja kitara olivat ehjinä perillä. Niitä odotellessa vanhempi ranskalainen nainen keskusteli kanssamme ja ihasteli perhettämme. Arto oli kentällä isolla autolla vastassa ja saimme lasttattua tavaramme
Kommentit
Lähetä kommentti