Vassa-päivän terveiset temppelistä
Tänään on "เข้าพรรษา" - lausutaan khau phansaa ja länsimaisessa kirjallisuudessa käytetään termiä Vassa eli varsinainen sadekauden retriitin aloituspäivä. Olen kirjoittanut siitä kiinnostuneille hieman tekstiä ja mitkä ovat historialliset lähtökohdat. Se on tämän päivän blogin lopussa, niille joita asia kiinnostaa.
Saan varhais-aamun terveisen Luang Pii Lim´ltä temppelistä Pohjois-Thaimaan vuorilta. Hän mm. toivottaa pikaista paranemista. Lähettänyt terveiset aamulla kävellessään temppeliin aamu-chanttia ja meditaatiota varten.
Eilinen ilta ja yö
Nukahdin nopeasti noin kymmeneltä illalla, mutta heräsin puolen yön aikaan Eevan kovaan itkuun. Oli herännyt eikä halunnut nukkua. Bikun, Fai ja Eeva olohuoneessa ja Eeva jo lopettanut itkemisen, kun saavun. Leikki viattomasti Bikunin kanssa.
Menen keittiöön umpiväsyneenä ja syön paahtoleivän - en tiedä miksi, nälkä ei varsinaisesti ollut. En koe olevani hyödyksi tilanteessa ja menen takaisin sänkyyn ja nukahdan. Sen verran säpsähdän, että huomaan muun perheen tulleen perässä varsin pian.
Heräilen useamman kerran yöllä särkyihin, mutta nukahdan uudelleen aina.
Herääminen tavalliseen tapaan juuri ennen puoltapäivää
Yhdentoista maissa herään siihen, että Bikun on ottamassa yöhaalaria Eevalta ja vaihtaa vaipat. Hieno tyttö tuo Bikun. Eeva jo katsoo minuun päin ja otan syliin, menemme rutiinisti aamutoimiin. Vesi kiehumaan ensin. Moccanan valmisstus ja Mont Fleur kivennäisvesi mukaan työhuoneeseen. Eeva täyttää tänään 11kk.
teletapit alkavat
keskittynyt katsominen
Teletapit rutiinisti, mutta päälle Eeva jo jaksaa keskittyä Muumilaakson tarinoihinkin hieman.
Muumilaakson tarinoita
Pikku-Myyn sisko palaa
Eeva jaksaa seurata muumeja kinnostuneena hieman alle puolet jaksoa, mutta sitten keskittyminen herpaantuu. Otan kitaran ja Eeva istumaan meditaatiomatolle. Tällä kertaa lähtee kuitenkin konttaamaan äitinsä perään, kun Fai kävelee keittiöön.
Fai on hieman ärtyneellä tuulella huomaan ja Eevan kiljahtaessa hänen peräänsä menee vain keittiöön. Otan Eeva sylikuljetukseen ja vein keittiöön. Kysyn Failta huomenia, onko nukkunut hyvin. Tuumaa lyhyesti, että ei. Sänky on liian ahdas. Sitähän se kyllä on. 160 cm leveä sänky ei riitä meille kolmelle. Aiemmin se on kuitenkin jotenkin mennyt. Ilmeissesti tämä sairastaminen, pitkittynyt tilanne alkaa ahdistamaan tässäkin asiassa.
Pohdin asiaa ja onhan meillä mukana minun ilmatäytteinen laadukas sänky, jonka ostin lähinnä temppelikäyttöön Eevan synnyttyä.
Tänään tasan 11 kk sitten Eeva syntyi Lanna-sairaalassa meillä oli oma huone. Kuin hotellihuone, jossa isälle oli sohva nukkumista varten, Totesin varsin huonoksi minulle nukkua. Tuolloin ostin kapeamman retkisängyn, jota voisin käyttää temppelissä käydessäni.
Lanna sairaalassa Eevan synnyttyä sohvalla,
jolla minun olisi pitänyt nukkua
Aiempi "temppelisänkyni" , joka on leveämpi 120 cm, siirtyi Bikunille ennen Eevan syntymää.
Bikun nukkui ennen raskautta samassa sängyssä meidän kanssa. Thaimaassa lapset nukkuvat pitkään vanhempiensa vieressä, tai ainakin samassa huoneessa. Meillä ei ollut erillistä sänkyä, joten nukkui samassa sängyssä kanssamme.
Fai oli kuitenkin ostanut sellaisen "Kitty-teltan" Bikunille raskauden alkuvaiheessa ja otti leveämmän temppelisängyn sinne. Eli temppelisänkyni oli varattu.
Nyt siis tämä uusi temppelisänky olisi mahdollinen niin, että nukkun siinä työhuoneessa. Pitää varovasti ottaa esille myöhemmin päivällä, kun Fai on paremmalla tuulella.
Eevan syntymän aikoihin ostettu
"Uusi temppelisänkyni"
Kyllä tämä tilanteemme venyminen aiheuttaa monenlaista painetta niin psyykkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisestikkin. Nyt alamme olla äärirajoilla. Varmaan oltu jo pidempään. Kohta kamelin selkä katkeaa.
"aamu-chant ja meditaatio"
Aamu chant ja meditaatio klo 13 jälkeen iltapäivällä 😂
Fai ja Eeva nukkuu ja Bikun puhelimen kimpussa makuuhuoneessa.
Aurinkoinen päivä. Taidan ajella rannalle istumaan hetkeksi aurinkoon. Jospa se auttaisi ihooni ja sitä kautta kaikkeen.
Matka rannalle
Fai herää juuri, kun olen tekemässä lähtöä. On selvästi paremmalla tuulella, kun on saanut nukuttua. Hän haluaa syödä Som Tamia! Ehdottaa, että hakisin sitä lähellä olevasta Som Tam-paikasta. Eeva selvästi tulee luokseni haluten retkelle. Niinpä ehdotan, että kävisimme rantaajelulla ja syötäisiin siellä. Matkalla olisi Som-Tam paikka, josta erityisesti Fai ja Bikun pitävät.
Kun Eeva on jaloissani kiinni haluten retkelle, päätös on kaikille helppo. Eeva autoon ja käännämme hänen kanssaa auton lähtoon valmiiksi. Fai avaa portin ja Bikun takapenkillä jo puhelimen kimpussa.
Eeva kääntää rattia
Bikun puhelimen kimpussa takapenkillä
Tuttua reittiä Tescon ohi ja käännymme vasemmalle rantaa kohti menevää päätietä, josta rantatietä taas vasemmalle. Pysähdys Som-Tam paikassa, josta (Som-Tam)salaattipussit kyytiin ja jatkamme rannalle lähelle paikkaa, jossa pari päivää sitten kävin ottamassa valohoitoa.
Istumme pöytään. Pöydän vuokraus 30 bath per henkilö, eli meiltä 90 bath - vajaa 2.5 euroa. Tilaamme lisäksi heiltä grillattua kanaa ja possua sekä iso pullo Coca-colaa. Puhun Faille suunnittelemastani temppelisängyn käyttöönotosta, jotta hän saa paremmin nukuttua. Hän ampuu ideani alas nopeasti. Ei kuulema ole hyvä selälleni. Kerron, että ei temppelissäkään ole ollut ongelman. Se ei mene perille. Ilmeisesti aamuinen kommentti oli enemmänkin sen hetkistä pahaa tuulta. Toisaalta jos menisin toiseen huoneeseen nukkumaan, se sotisi Fain käsitystä hyvästä liitosta ja avioelämästä. Asia on siis käsitelty!
Bikun ottaa Eevan rantakävelylle. Minulle soittaa lapsuudenkaverini Riku ja puhumme pitkään. Alunperin keväällä olimme sopineet, että tapaamme Oulussa nyt tulevalla viikolla. Se nyt jää, mutta sovimme uuden tapaamisen heti, kun pääsemme Ouluun. Soitto tulee myös Anssilta. Keskustelemme heidän uudesta siirtola-puutarha paikastaan ja odotamme myös pikaista tapaamista.
Bikun vie Eevan kävelylle
Fai ottaa kuvia
Eeva ja Bikun palaavat syömään
Eeva touhuaa Bikunin ja Fain välissä
tilattaisko jotain lisää?
rantamaisema
Mereltä käy haalea tuuli, ei liian kuuma. Auton mittari näytti +32C, mutta rannalla on tuulen kanssa juuri sopivaa.
Syömme hitaasti ruoat ja tuuli tyyntyy. Tulee hiostava keli ja onkin sopiva aika palata asunnolle. Matkalta C-J-kaupasta ostamme vaippoja, kahvimaitoa sekä Bikun haalii tuttuun tapaan herkkuja.
Kun tulemme sisään on väsynyt sairas tai toipilas olotila. Kello on yli kuuden jo ja alan valmistautua iltasuihkuun. Sitten Vassa-illan chant ja meditaatio.
Fai toteaa, että tänä vuonna oma temppelissä käyntimme jäi väliin Vassa-päivänä, mutta toipilaana tässä kokonaistilassa näin on parempi.
Ja Suuri Kiitos Kaikille - viime yönä blogimme 10000 lukijan raja rikkoutui! En olisi ikinä uskonut, kun aloin kirjoittamaan tätä. Alkuun ajattelin pelkkänä informaatiokanavana tilanteestamme niille, jotka kyselivät siitä. Matkan varrella tästä on tullut luontainen päivittäinen rutiini. En suunnittele, vaan kirjoitan ajatuksen virrasta ja kokoan kuvat puhelimestani - osin myös Fain ottamia kuvia.
Nyt siirrymme omaan Vassa-iltaamme - hyvää Sunnuntaita kaikille Teile
Vassa eli Sadekauden retriitti
Tänään on Thaimaassa sadekauden retriittiin astuminen.
Vassa, vuosittainen "saderetriitti", on vuosittainen kolmen kuukauden luostariretriitti, jota harjoitetaan erityisesti Theravada buddhalaisessa perinteessä. Kolme kuukautta määräytyy kuun kalenterin mukaan, ja ne alkavat yleensä heinäkuussa.
Vassan aikana munkit jäävät asumaan temppeleihinsä ja poistuvat sen alueelta vain tarvittaessa. Maallikot osoittavat omistautumisensa ja arvostuksensa tukemalla munkkeja ruoalla ja muilla välttämättömillä tarvikkeilla. Maallikot joskus luopuvat muun muassa lihan syömisestä, alkoholin juomisesta tai tupakoinnista Vassan aikana.
Buddhan aikana sekä miehet että naiset harjoittivat Vassaa. Nykyään Theravada nais-nunnia on kuitenkin vähän.
Aikanaan munkit ja nunnat eivät asuneet luostareissa. 25 vuosisataa sitten Intiassa oli pitkään ollut perinne, jossa oli vaeltelevia "pyhiä miehiä", jotka etsivät suojaa metsistä. Suurimman osan ajasta Buddha ja hänen opetuslapsensa seurasivat tätä perinnettä. He matkustivat ryhmissä kylästä kylään tarjoten opetuksia, vastaanottaen almua ja nukkuen puiden oksien alla.
taiteilijan näkemys Buddhan opetuksesta metsissä
Mutta suuressa osassa Intiaa oli monsuunikausia silloin, kuten nykyäänkin. Yleensä sade alkaa joskus kesä- tai heinäkuussa ja jatkuu joskus syys- tai lokakuuhun asti. Jatkuva kaatosade ei vain vaikeuttanut Buddhan ja hänen munkkiensa matkustamista. Pienet eläimet, jotka tulevat ulos sateessa - iilimatoja, etanoita, matoja, sammakoita - voidaan murskata jalkojen alle. Toisinaan sateessa matkustavat munkit vaurioittivat vasta istutettuja riisipeltoja.
Eläinten ja sadon säästämiseksi Buddha vahvisti säännön, jonka mukaan munkit ja nunnat eivät matkustaisi monsuunisateiden aikana. Sen sijaan he asuisivat yhdessä ja harjoittelivat yhteisönä. Tämä käytäntö osoittautui hyödylliseksi, sillä se tarjosi enemmän aikaa nuorempien opetuslapsien opettamiseen ja ohjaamiseen.
Aluksi Buddha ja hänen opetuslapsensa viettivät sateet vetäytymällä sinne, missä heille tarjottiin suojaa, joskus varakkaiden hyväntekijöiden kartanoilla. Maallikko-opettaja Anathapindika rakensi ensimmäisen pysyvän rakennuskompleksin, joka on omistettu munkeille Vassan aikana.
Vaikka Buddha ja hänen opetuslapsensa eivät asuneet siellä ympäri vuoden, tämä kompleksi oli itse asiassa ensimmäinen buddhalainen luostari. Nykyään sutrien lukijat saattavat huomata, että Buddha piti monet saarnoistaan "Jetan lehdossa, Anathapindikan luostarissa". Sadekauden vetäytymisestä kehittyi mahdollisuus intensiivisempään harjoitteluun. Buddha painotti myös harmonista yhdessä elämistä.
Nykyään eilisen Asalha bucha päivän jälkeen on varsinainen astuminen Vassaan eli sadekauden retriittiin.
temppelin sivulta eiliseltä Asalha bucha päivältä
Perinteisesti Vassan ensimmäisenä päivänä jokainen munkki ilmoittaa virallisesti jäävänsä temppeliin kolmen kuukauden ajan. Munkki voi suorittaa säännöllisiä temppelitehtäviä, jotka vievät hänet sen muurien ulkopuolelle, mutta hänen on palattava iltahämärässä. Jos odottamaton tilanne vaatii munkin matkustamaan, hänelle voidaan antaa lupa matkustaa, mutta hänen on palattava seitsemän päivän kuluessa. Munkit voivat olla vuorovaikutuksessa maallikoiden kanssa yhtä paljon kuin tavallisesti.
Vassan aikana keskitytään voimkkaasti meditaatioon ja opiskeluun. Vanhemmat munkit antavat enemmän aikaa nuorempien munkkien opettamiseen. Tämä intensiivisempi aikataulu saattaa olla uuvuttavaa, jos sitä yritetään ympäri vuoden, mutta vain kolmen kuukauden ajan se on kestävämpi.
Maallikot sitoutuvat myös Vassalle, yleensä lisäämään almujen antamista ja luopumaan jostain hemmotuksesta, kuten juomisesta tai tupakoinnista. Jotkut ihmiset kutsuvat Vassaa "buddhalaiseksi paastoksi", vaikka kysessä ei ole varsinainen paasto.
Yhdennentoista kuun kuukauden täysikuupäivänä Vassa päättyy Pavaranan viettoon. Munkit kokoontuvat yhteen, ja yksitellen he kertovat konventille, missä heidän harjoituksensa epäonnistui tai milloin he ovat saattaneet loukata. Jokainen munkki kutsuu konventin nuhtelemaan häntä. Jos on nuhtelua, sen tulee olla myötätuntoinen ja opettavainen.
Vassa päättää Devorohana-seremoniaan
Kommentit
Lähetä kommentti