Hääpäiväblogi!

Hääpäivän kunniaksi tarinamme historiaa

Tänään on 6-vuotis hääpäivämme. Tutustuimme Chiang Main San Saissa käydessäni siellä pitkillä lomillani. Olin opiskellut jo Thai-kieltä ensin Memrise-aplikaation avulla ja myöhemmin yksityisopettajani avulla. Vuonna 1990 käydessäni Thaimaassa ensimmäisen kerran olin jo halukas opiskelemaan kieltä, mutta tuolloin en löytänyt välineitä siihen. Memrisen avulla opiskelin ensin kirjaimet, sitten aina 350 sanaan asti. Opettajani Kru Namin opastuksella opiskelin myöhemmin kolme kertaa viikossa 1.5 tuntia. 

Kielen oppiminen olikin välttämätön Fain ja minun parempalle tutustumiselle. Fai on vuoristokansaa ja heidän joukossaan ei ole paljon englannin kielen taitoisia. Oma kieli on thain lähikieli tai-jai ja puolisoni on oppinut varsinaisen thaikielen muuttaessaan Chiang Maihin 12-vuotiaana. 

Olimme tunteneet/tienneet toisemme pidempään San Saissa, missä kävin usein syömässä ravintolassa, jossa Fai oli töissä. Kun kielitaitoni koheni, suhteemme muuttui ja tarina eteni kuin Tapiorautavaaran "Isoisän hattu" kappaleessa. Lopulta ystäväni Pi-Lek kysyi minulta, että olenko tosissani Fain kanssa. Myöntävän vastauksen saatuaan, hän jopa testasi minua käyttämällä baareissa, joissa oli kauniita naisia ja ilmeisesti tarkkaili minun suhtautumista. Lopulta hän kertoi, että kun kerran olen tosissani meidän täytyy edetä vanhan Pohjois-Thaimaalaisen ja Tai-Jai kulttuurin mukaan. Menimme tapaamaan Faita Pi-Lekin sekä hollantilaisen "sijais-isäni" kanssa. Tuolloin Pi-Lek tenttasi sekä minua, että Faita suhteestamme. Lopulta hän ehdotti, että varaamme päivän, jolloin menemme Fai suvun eteen pyytämään lupaa suhteellemme. Tämä on ikivanhainen tapa, joka on kuin kihlaus eli lupaus avioliittoon. Vasta tämän jälkeen suhteemme voi olla julkinen. 

Pi-Lek otti kuvan "tenttausillalatamme"

Lopulta itse ehdotin, että jos tällainen "kihlausjuhla" järjestetään, niin eikä sama ole mennä sitten naimisiin. Säästyy kustannuksiakin, kun ei ole kaksia eri juhlia. Sain Failta myöntävän vastauksen kosintaani. 

Lähdin Suomeen ennen vuoden vaihdetta 2018/19 ja hääpäivä oli katsottu munkkien toimesta buddhalaisesta kalenterista ja se määräytyi 14.3.2019. Tarkoitus oli, että olen muutaman kuukauden keväällä Thaimaassa ja sitten puolisoni tulee Suomeen ja meidät vihitään maistraatissa vielä lain edessä. Thaimaassa lain mukainen avioliitto olisi ollut vaikeaa johtuen hänen Tai-Jai taustastaan. Nimenomaan siitä koska hän ei voinut saada Thaimaan passia. Hänellä oli vielä Myanmarin passi voimassa tuolloin. 

Fai kävi temppeleissä ystäveinsä kanssa tekemässä "Tam-bun" = hyviä, pyhiä tekoja avioliittomme eteen. minun ollessa Suomessa. Samalla hän ystäviensä ja sukunsa kanssa valmisteli häitä. 

Fai ystäviensä kanssa valmistelemassa häitä

Kun saavuin Chiang Maihin keväällä oli kaikki valmistelut kunnossa. Suomesta tuli häävieraita, joiden kanssa kävin ensin "polttari-reissun"  minibussilla, jota ajoi ystäväni nong-Jai. Kiersimme Pohjois-Thaimaata Nan matkan kohteena. 

Häät kerstivät "vain" kolme päivää. Ensimmäinen päivä meni hääkuvia ottaessa. Tämä on tapa siellä. Kuvaaja mukana kiersimme temppeleitä erilaisia kuvauskohteita ja kuvia tuli valtavasti. Toinen päivä oli perinteinen suvun edessä vihkiminen, missä sormuksetkin vaihdettiin. Tilanne oli hauska ja jännittävä. Sen päälle syötiin häävieraiden kanssa. Ennen sormusten vaihtoa suvun vanhemmat saivat tentata meitä. Kysyttiin lupausta pitää huolta toisistamme ja lapsistamme loppuiän. Oli myös vanhemmalta suvun mieheltä kysymys, joka hieman hätkähdytti. Minulta kysyttiin, että pidänkö ostereiden syömisestä? Tällä sanalla osteri tai äyriäinen on thai-slangissa toinenkin merkitys. Jonka jokainen voi vaan arvat. En lopulta hämmentynyt tilanteesta ja Fai sekä best-man Pi-Lek katsoivat minuun kuin miettien, että ymmärsinkö. Pian vastastin kuitenkin thaiksi, että en pidä niiden syömisestä - minä rakastan niiden syömistä. Vastaukseni sai postiviisen hyväksynnän suvun vanhemmilta. He nousivat seisomaan ja taputtivat. Tästä tulee hyvä aviomies. 

Hääpäivän kuvia eri vaatteilla

Tai-Jai asuste

Temppelissä

Itse perhe vihkiminen

Päälle oli siis pitkä illallinen, jossa nautittin myös olutta ja thaimaalaista rommia soodalla. 

Seuraavana aamuna oli temppelissä liittomme siunaaminen. Buddhalaisuudessa ei ole avioliiton sakramenttia, vaan solmittu suhde siuanataan. Tämä oli kaunis lyhyt rituaali ja sen päälle oli lepäilyä kunnes oli vielä varsinainen hääjuhla, missä jonkinlainen alueen virallinen vihkijä vihki meidät avioliittoon. 

Pitkien seremonioiden jälkeen jokainen kävi sitomassa meidän ranteemme yhteen puuvillalangoin merkkinä siitä, että ovat mukana sitomassa meitä yhteen ja myöhemmin tukemassa sitoumustamme. 

Lopulta alkoi hääjuhla missä paikalla oli bändi soittamassa ja monenlaista ruoka- ja juomatarjoilua oli myös. Puolenyön aikaan Fai sanoi, että nyt jätämme muut juhlimaan ja menemme omaan hääsviittiimme. Muilla juhlat olivat jatkuneet aamuun saakka. 

Häiden jälkeen kävimme häämatkalla Fain ja Pikunin kanssa Khao Lakissa. Vietin vielä hieman aikaa Chaing Maissa, jossa julkisen notaarin vahvistamana haimme Fain valan, että hän ei ole aiemmin avioliitossa. Koska hän oli syntynyt Myanmarissa, Thaimaa ei voinut hänelle antaa esteettömyystodistusta ja taas Myanmarissa hän ei ollut asunut kuin alle 12-vuotiaana. Otin jopa selvää aiemmin talvelle, että Myanmarista saatu esteettömyystodistus ei ole pätevä Suomessa. Maistaraatti eli nykyinen DVD hyväksyi sen vuoksi julkisen notaarin vanhvistaman valan, joka saatiin tehtyä. Kävimme myös Bangkokissa tekemässä viisumihakemuksen. 

julkisen notarin vahvistama todistus  esteettömyydestä

Lensin lopulta Suomeen ja järkyttävä päätös tuli viisumista - sitä ei myönnetty. Suurlähetystö epäili, että vaimoni ei palaisi Thaimaahan, vaikka hänen tyttärensä ei ollut matkustamassa mukana. Tein valituksen juristin kautta ulkoministeriöön, jossa asia ei muuttunut. Tilanne oli ahdistava ja katastrofaalinen. Tarkoituksemme oli tuolloin asua aluksi kahta maata niin, että olisin jatkanut töitä Suomessa korvalääkärinä ja aina välillä vietetty aikaa taas Chiang Maissa. Nyt se ei onnistunut ja ainoa vaihtoehtoni oli muuttaa Chiang Maihin. Meninkin heti kesällä sinne ja Fai oli vuokrannut meille pienomakotitalon, jossa aloimme asustaa perheenä Pikunin kanssa. Syksyllä tulin vielä Mehiläiseen pariinkin otteeseen töihin. Marraskuun alusta vuokrasimme Chiang Maista isomman asunnon, jossa oli kolme makuuhuonetta, kolme kylpyhuonetta, olohuone, länsimainen keittiö sekä pieni oma pihakin. 31.12.2019 olin pakannut tavarani muutoa varten, lähettänyt ne lentorahtina Chiang Maihin. Saavuin kotiimme 1.1.2020. Asuimme tuossa asunnossa aina viime toukokuuhun asti, kun sovimme vuokrasopimuksemme loppuvan. Meidänhän piti tulla tuolloin jo Suomeen, mutta migri alkoi viivytellä asiamme käsittelyä. Muutto Suomeen oli välttämätön, koska puolisoni ei voinut enää uusia Myanmarin passia eikä Thaimaa myöntänyt hänelle passia, vaikka hän on asunut Thaimaassa 12-vuotiaasta lähtien äitnsä kuoltua. Eevan synnyttyä en voinut ajatellakkaan jättää perhettäni aina työreissun yhteydessä. Nyt on pientä sarastusta, että Thaimaa alkaa myöntämään kansalaisuuden näille vuoristokansoille, jotka ovat asuneet pitkään virallisestikkin maassa. Heidän kulttuurinsa on yhtä lähellä thai-kulttuuria kuin karjalaiset Suomea. 

Tasan vuosi sitten hääpäivä Koh Changilla

Pääsimme vihdoinkin lokakuussa 2014 sitten Suomessa virallistamaan avioliittomme.

Lokakuussa Oulun DVD-virastossa

Tänään töissä iltaan ja pitänee kipeän jalan kanssa hakea pullo proseccoa töiden jälkeen. Kävimme aamulla ostamassa taimenta, jota rouva laittaa illaksi uunissa. 

Monta iloa ja vaikeutta on yhteisen matkamme varrelle sattunut - ja kaikista olemme selvinneet. Lahjaksi saimme vielä puolitoista vuotta sitten rakkautemme hedelmän - Eevan