Viikonlopun blogi

Hääpäivän illallisen alkupala ja shamppanja

Lauantaipäivä

Heräsin varsin myöhään ja Pikunin Ukrainalainen koulukaveri Angeliga oli jo ehtinyt tulla kylään äitinsä Natalian kanssa. Pikun on saanut hyvän ystävän ja he vierailevat toistensa luona usein viikonloppuisin. Lisäksi aripäivisin he jäävät leikkimään koulun kerhoon koulupäivän päättymisen jälkeen. Tämä ystävyys on parantanut Pikunin suomenkielen taitoa, koska ainoa yhteinen kieli ystävyksillä on suomi. 

Fai on jo tarjoillut teetä koulukaverin äidille  - hän ei juo kahvia. Minä noustuani teen Cafe Latet Faille ja minulle. Keskustelen suomeksi Natalian kanssa ja hänen kielitaitonsa on todella hyvä, vaikka on asunut vasta kaksi vuotta Suomessa. Hän kysyy lupaa viedä jonakin viikonloppuna Pikunin kaverinsa kanssa uimahalliin, joka tietenkin sopii. Pian minun on lähdettävä käymään töissä. Lupasin viikonloppuna käydä katsomassa, jos on tarve Korva- nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärille Mehiläisessä. Nyt oli tullut neljä varausta. 

Polveni on niin kipeä, että joudun menemään autolla Kallioparkkiin, misä Pallaksen kohdalta hissillä Mehiläiseen. Polvi on ollut nyt todella hankala, eikä torstaina saamani kortisonipistos ole ainakaanv vielä auttanut. Tämä polven jänteen tulehdus - jo kolmas kerta tänä talvena - alkaa käydä henkisestikkin raskaaksi. Liikuntamahdollisuudet ovat nolla ja liikuntaa juuri tarvitsisin niin fyysisesti kuin psyykkisestikkin. 

Potilaiden jälkeen ehdotan Faille, että kävisimme ajan kuluksi ajelulla Kempeleessä Artsin luona. Hän ei jaksa lähteä ja ilmeisesti myös orjailee kielitaidon puutetta eli ei pysty osallistumaan keskusteluihin. Ajelen itsekseni Artsin luona. Juomme kahvit ja Artsi tarjoaa pientä purtavaakin. Hänellä on lasten kuskausta harrastuksiin ja käymme välillä autolla kuskaamassa heitä. Samalla käymme vilksiemassa Kempeleen Zateliitti projektia. Ison soramontun ympärille on kehittymässä yrityskeskittymä, jonne tulee  hotellia ja soramonttuun iso järvi.  Tiepohjat on jo tehty valmiiksi. Valtava projekti - toivottavasti tulee kannattamaan. 

Palattuani kotiin teen avocado-hapankermakastikkeen kanansiiville, joita oli tarkoitus paistaa uunissa illaksi. Fai puuhastelee paprikoiden, porkkanoiden ja ruusukaalien kimpussa. Olemme molemmat väsyneitä ja tänään tehdään yksinkertainen lauantai-illan ruoka. Fain jatkaessa keittiössä Eeva vaatii isäaikansa ja leikimme ensin ruokailuhuoneessa ja sitten työhuoneessa. 

Fai on ollut kovasti huolissaan minun tämän talven jatkuvasta pikku sairasteluista. Nyt kyllä itelläkin alkoi jo hermostuttaa, kun tuli ne rytmihäiriöt ja vielä tämä ihmeellinen polven jänteen tulehdus. Liekä ollut Covid tammikuussa? No, päivä pitenee, jospa kesän lähestyminen antaisi voimat takaisin siinä määrin, että pääisisi itse kuntoilemaan ja palauttamaan niin psyykkistä kuin fyysistäkin kuntoa sille tasolle, mitä se oli ennen Migrin taistelun alkua. 

Tuliset kanansiivet ovat sopivia - makuaistini ei ole vieläkään kunnolla palautunut ja miedot maut eivät tahdo tulla esille. Näin vähällä kulutuksella ei edes riisi tai peruna ole tarpeen, joten kanansiivet kasviksilla riittää. 

Eevan kanssa leikit

Eeva istuu tuolillaan ruokapöydällä ja ihastelee kukkia

Kanan siivet ja kasvikset sekä avocadokastike

Sunnuntai

Herään jo seitsemältä. Ajatukset pyörivät kaikkien hankaluuksien ympärillä. Olisi aika meditoida, mutta polvikivun vuoksi en ole pystynyt. Nyt päätän nousta ylös ja kokeilla. Oikea polveni ei juuri taivu ollenkaan ja jotenkin saan itseni kuintekin kotitemppelin lattialle kynttilöiden sytyttämisen jälkeen. Istuen saan tehtyä pitkän aamuresitaation ja lopulta myös 40 minuutin meditaation, jonka aikana oikea polveni taipuu risti-istuntaan. Kun nousen ylös meditaation jälkeen polvi on huomattavasti parempi - ei oireeton. 

Viestittelen munkkiystäväni kanssa Chiang Main vuoristoon ja hänellä sattuu olemaan myös polvi kipeä.  Hän on sairastanut jonkinlaista flunssaa myös ja nyt paraikaa on myös kurkkukipua. Aika outo yhteensattuma. 

Aamumeditaatio

Muun perheen nukkuessa luen uutisia ja olen valmiina lähdössä käymään Mehiläisessä, jos on tarvetta erikoislääkärille näin sunnuntaina. Lopulta sinne ei tule ainuttakaan varausta ja laitan loput ajat kiinni. Menen ottamaan päiväunet muiden herätessä. 

Polvi todellakin on nyt selkeästi parempi ja luulen, että pyöräilikin jo onnistuu. Laitan Markulle viestin, että voisin kokeilla pyöräillä jokiuinnille  hänen kanssaan. Markku on vaimonsa kanssa juuri tulossa Oulujärven mökiltään ja lopulta polkaisen kauniissa kevätpäivässä hakemaan Markkua uimaan. 

Pyörä lähdössä jokiuintireissulle

Komeassa auringon paisteessa käymme kolmiminuuttiset jokiuinnit kello kolmen aikaan. Minullahan jäi monta uintipäivää väliin, mutta hyvältä se tuntui. 

Tuiran uimala sunnuntaipaisteessa

Kotiin tultua Eeva haluaa keittä kahvit kanssani ja katsomme teletapit ja leikimme temppelileikit. Nythän pääsen jo paremmin matolle. Itseasiassa heti mennessämme  kotitemppeliin jo ennen kahvin keittoa Eeva istuu lattialle ja laittaa kätensä yhteen ja alkaa resitoimaan omatoimisesti omilla sanoillaan. Resitoinnin jälkeen keitämme vasta Cafe laten jne.  Kahvin ja teletappien jälkeen on varsinaiset temppelileikit ja tällä kertaa pitkästä aikaa myös avainleikki. 

Kahvi ja teletapit

Eevan temppelileikkejä

Avain leikkikin pitkästä aikaa

Temppelileikkien jälkeen katsomme muumeja, jonka jälkeen Eeva osoittaa kynttilöitä ja matkii puhaltamista. Se tarkoittaa, että sytytämme kynttilät ja sen jälkeen Eeva saa ne puhaltaa. 

Eeva osoittaa, että on kynttilöiden vuoro 

Viiden maissa käymme Fain ja Eevan kanssa ostamassa pimennysrullaverhoja Jyskistä. Aamuisin on hankala nukkua jo, kun valo tulee silmään. Oli puhetta Artsin kanssa, että hän voi ne asentaa. Palatessa Jyskistä pysähdymme Kärkkäiseltä hakemassa 5 mm proppuja ja ruuveja. Samalla kyytiin tarttuu pesuaineita etc. 

Huomenna taas arkipäivä ja töihin aamusta. Toivottavasti polvi jatkaa paranemistaan ja nämä virustaudit jättäisivät meidän perheen jo. Iltameditaatio, kevyt iltapala ja nukkumaan.