Torstai on aina toivoa täynnä - tee siitä parasta mitä on!

Torstai 

Herääminen yli kymmenen tunnin unien jälkeen. Pää on hieman kipeä ja mittaan verensokerit. Ovat hieman koholla, kuten ovat olleet nyt keväällä. Stressi, pitkä paussi liikunnan suhteen, painon nousu, infektiot etc ovat sekoittaneet aineenvaihduntaa. No, onneksi olen nyt päässyt jo kuopan pohjalta reunojen kiipeämiseen. Tennis, kuntosali ja kevyt pyöräily on jo jokseenkin säännöllistä. On aika aamu resitoinnin ja meditaation, johon on niukasti aikaa. Kello on jo yli kymmenen ja naapurin kanssa on sovittu tennikseen lähdöstä 11.40. Berocca ensin ja kotitemppeliin. 

Lyhyt aamuresitointi ja reilun 30 minuutin meditaatio. Sen päälle tuplaespresso ja juomapullon täyttö elektrolyyttijauheella ja vedellä. Tennisreppu selkään ja pihalle. Tero jo odottaa Mercedeksessään. 

Aamumeditaatio

Olo on meditaation jälkeen hyvä ja Nallisportissa lyömme reilun tunnin kentällä 6 uudella puolella. Alusta on minun mieleinen. Paras Oulun sisäkenttä. Tunti mukavaa pallottelua ja sykekkin nousee tälle vuodelle ensimmäisen kerran yli 150/min. Pyrimme tekemään tästä säännöllistä Teron kanssa. 

Samalla, kun puran Polarin kellon kännykkään treenin analysoimiseksi tarkastelen yöuntani. Viime yö oli Polarinkin mielestä hyvä. Omasta mielestähän se olikin pitkä ja levollinen uni. Eeva yski alkuyöstä, mutta nukkui loppu yön sikeästi. Kaiken kaikkiaan Polar on analysoinut viime ajan unet hyviksi. Koko kevään se on moittinut ja taisi olla syyslukukausikin heikko. Jospa tästä pääsisi nousemaan liikunnan ja sitä kautta myös parempien unien kautta. Luulisi verensokeritkin oikenevan, jos painoa saisi alas ja liikuntaa ylös. Olen koko ikäni olllut liikunta-addikti. Nyt on ollut pahat vierotusoireet. Tiedän, että kaipaisin rankempaa anaerobistakin treeniä, mutta nyt täytyy aloitella varovaisesti pitkän tauon jälkeen. 

Viime yön unirekisteröinti

Viimeaikainen unen laatu

 

Tennis tänään

Kotiin tullesssa Eeva on vastassa. Koko perhe on herännyt sillä aikaa. Pikunhan ei lähtenyt aamulla kouluun, koska hänellä oli myös yskä ja kurkkukipeä. Siis tämä virus on nyt saavuttanut kaikki meistä. 

Teemme ensin cafe latet Faille ja minulle - Eeva tietenkin sylissäni. Nykyisin olen tehnyt cafe latet single shottiin, koska Faille tuplaespressolla se on liian vahva ja niinhän se valitettavasti on myös minullekkin kofeiinitoleranssini laskettua nikotiinin jättämisen jälkeen. Toki teen useasti vielä itselleni pelkät tuplaespressot lisäksi. 

Eeva haluaa työhuoneeseen ja ilmaisee, että haluaa katsoa "Buttee", mikä tarkoittaa Buddhaa. Tällä kertaa hän ilmaisee, että haluaa kuunnella youtubesta resitointia. Niinpä yhdessä kuuntelemme aamuresitointia. Samalla minä nautin Cafe Latteani. 

Eeva kuuntelee aamuresitointia

Pian on kuitenkin teletappien aika eli tavallinen aamu koetaan nyt puolelta päivin. Fain ja Eevan unirytmi on nyt ollut hieman sekaisin. Heräävät yleensä vasta yhdentoista aikoihin. 

Teletapit

Markku viestittelee jokiuinnista. Soittelemme ja lopulta päädymme Joukon ja Markun kanssa tähtäämään Tuiran uimakopeille kello 15. Markku tulee pyörällä meille ja jatkamme siitä patosiltoja pitkin uimarannalle. Patosilloilta näemm runsaiden jäälauttojen peittämän joen. Merikosken voimalaitoksen edessä on iso jääsuma. 

Yläkopilla vaihdamme kuulumisia ja käväisemme nyt jo +1 asteisessa vedessä muutamaminuuttiset viilennykset ja otan lopuksi vielä pitkän sukelluksen. Vesi on ollut jo lämpeämään päin. Vapuksi ennuste on +5 astetta. No, vappuhan onkin kesän alkamisen juhla ja +4 asteen yllä uintia ei enää voi kutsua talviuinniksi. Ehkä sitten on aika pyöräillä Oulun tullin montulle. Siellä vesi pysyy kylmempänä pidempään. Aikanaan kävimme viulisti Jallun kanssa usein toukokuussa pyörällä siellä ja vaihdoimme kylmissä ulkokopeissa uimakamppet. 

Pyöräilemme Markun kanssa Rautatiesiltaa pitkin takaisin keskustaan. Eeva taas tulee kanssani hetkeksi työhuoneeseen, kunnes kiiruhtaa isosiskonsa kanssa leikkimään. Minä alan valmistella Pasta bolognesea. 

Fai tulee pian auttamaan ja pilkkoo sipulit, valkosipulit, porkkanat näppärästi. Valurautapadassa ruskistan lämmenneen naudan jauhelihan ja sekoitan joukkoon maksapateeta, jota jääkaapissa. Kanan maksaa ei nyt satu olemaan, joten tuo ankkasekotteinen patee käy. Pikkuhiljaa kasvikset joukkoon, hakattu mustapippuri ja liemijauhetta. Lihaliemi pakkasesta oli loppunut. Tomaattien paahto joukkoon ja hieman tiivistettyä pyrettä lisäksi. Lopulta pata uuniin hautumaan. 

Tänä iltana syömme siis Pasta bolognesea ja aikaisin nukkumaan. Lepo auttaa parhaiten flunssaista perhettä. 

Sain eilen viestiä huolestuneilta blogin lukijoilta.  Pohdin eilen avoimesti Suomeen muuttoon liittyviä tekijöitä. Tottahan on, että se on ollut raskas prosessi ja itseasiassa puhuinkin monen tuttavani kanssa jo vuosi sitten, että kun prosessi vihdoin on ohi alkaa varsinainen stressin purkaminen. Cha-Amissa odottaessamme päätöstä tilanne oli henkisesti kuin olisi ollut vangittuna Pohjois-Koreaan, eikä tietoa vapautumisesta ole.  Ei ollut varmuutta minkäänlaisesta oikeudenmukaisuudesta. Toistaalta jälkeenpäin ajateluna meillä ei olisi ollut hengen hätää, jos olisimme joutuneet palaamaan Chiang Maihin ja odottamaan. Hankala tilanne olisi ollut, koska olin jo sopinut työni Suomeen ja asunnostanikin vuokralaistet olivat jo pois. Mutta nyt olemme täällä ja pyrimme sopeutumaan elämään täällä mahdollisimman hyvin. Luulenpa, että kun talvisin pääsemme muutamaksi kuukaudeksi katkaisemaan pitkän kylmän ja pimeän, sopeutuminen on paljon parempaa. Nythän on vasta ensimmäinen talvi takana rankan migrin prosessin jälkeen. 

Olen ollut perheeni kanssa nyt noin 8 kk Suomessa. Kuuden vuoden ajan käytännöllisesti katsoen asuin Chiang Maissa, Pohjois-Thaimaassa. Sitäkin ennen vietin useita kuukausia vuodessa ja nimenomaan talviaikaan Thaimaassa. Muistan nyt miksi aikanaan pakenin talvea niin paljon kuin voin. Atooppinen ihoni voi paremmin trooppisessa ilmastossa. Jaksottaen talven muutamaan pitempään reissuun Pohjois-Thaimaahan pärjäsin jokseenkin hyvin. Tuohon aikaan minulla oli myös aktiiviset talviharrastukset. Luisteluhiihto, johon minulla oli huippuvarusteet, oli olennainen aerobisen kunnon ylläpitäjä talvisin. Tennistä pelasimme useita tunteja Liikuntakeskus Hukassa viikottain. Hukan kuntosalilla kävin vetämässä säännölliset saliharjoitteet. Avantouinti päivittäin antoi voimia pimeyttä vastaan. Ystävien kanssa tapasimme vanhassa Leskisessä toisinaan viikonloppuisin ja teimme luonani herkullisia illallisia milloin kenenkin kanssa. Töitä tein ahkerasti Lääkärikeskus Mehiläisessä. 

luisteluhiihto ennen vanhaan

Nyt palattuani avantouinti on entisellään, Liikuntakeskus Hukassa olen päässyt vasta pikkuhiljaa aloittamaan saliharjoittelut sairasteluiden jälkeen. Tenniksestä on rippeet jäljellä. Hukan tennisvuorot ovat kortilla. Onneksi on mahdollista pelata tennistä myös Nallisportissa. Pian ulkonakin. Luistelusuksiparit ja hiilikuitusauvat möin 6 vuotta sitten ja tämän talven seurattuani, ei uusia kannata ostaa. Oulussa ei pitkää hiihtokautta ole. Meidän perheellä ei ole mahdollisuutta, eikä järkeä kulkea viikonloppuisin hiihtokeskuksissa. Muulle perheelle hiihto ei ole intohimo. Talvipyöräilyä yritin maastopyörällä, mutta toisenlaiseen ilmastooon tottuneelle, se ei enää oikein tuntunut hyvältä. Pitää kokeilla ensi syksynä uudelleen aloittaa. Mutta kesällä pyöräily Oulussa onnistuu niin maantiepyörällä kuin perheen kanssa hienoja pyöräteitä pitkin. 

Sosiaalinen elämä on ilmeisesti myös muuttunut Oulussa. Ennen vanhaan ystäväni tulivat spontaanisti kahville ja juteltiin. Olen keskustellut muutamien vanhojen oululaisten ystävieni kanssa ja he ovat sitä mieltä, että ensin some on muuttanut ihmisten sosiaalisuutta ja Covid sulut veivät lopunkin. Voihan toki olla myös se, että oltuani vuosia ulkomailla, sosiaaliset kuviot ovat muuttuneet. Eikä vähimpänä ole se, että itse olen ollut väsynyt kaiken jälkeen. Sitä kautta oma aktiivisuuteni on ollut myös heikkoa. Baarielämästä olen myös vieraantunut. Toki joskus voisi olla mukava käydä istumassa lasillinen tai kaksi. Olenhan muutamia kertoja kokeillutkin, mutta Oulussa ei enää ole sellaista baaria, minkä kokisi kotoisaksi. Hintataso on sen verran korkea nykyisin, että pitäisi olla joku paikka, jossa tietäisi pääsevänsä hyviin keskusteluihin, joissa ei ole nykyajan voimakasta vastakkainajattelua. Mielipide-erot ovat positiivisia, mutta aggressiivinen oikeassa/väärässä -oleminen on väsyttävää. 

Aikanaan vietettiin myös pitkiä illallisia kotona hyvä ruoan parissa. Saatoimme joskus tehdä kahdeksan ruokalajin pienet annokset ja niiden lomassa yhdessä olo oli hauskaa. Jospa nämä yhteiset illallisetkin pikkuhiljaa palaavat. 

pitkä illallinen

Chiang Maissa meillä oli aktiivinen sosiaalinen elämä. Siihen toki vaikutti myös sukukulttuuri. Fain sukulaiset vaan tulivat yhtäkkä kylään ja se ei vaatinut isoja tarjoiluja. Usein pelkkä kylmän veden tarjoilu riitti. Myös entinen thai-kielen opettajani ja monet muut ystävät vain tulivat kylään ilman isojja järjestelyjä. Tapasin myös tuttuja käydessäni torilta ostamassa ruokatarpeita. Joskus pysähdyin pyörällä/skootterilla pienen kaupan edessä olevan pöytä ja tuolit yhdistelmän luo, kun siellä oli tuttuja. Saatoimme juoda oluen tai kaksi samallla kun vaihdoimme ajatuksia. Toki ilmasto on ympärivuotisesti helpompi sosiaalisuuteen siellä. Illallinen ystävien kanssa oli helppoa, koska hintaero ravintolassa syömisen ja kotona syömisen välillä on varsin pieni. 

Keskiviikko-, lauantai- ja sunnuntaiaamuisin meillä oli kello 8 nelinpeliä tenniksessä aina kolme tuntia 700-stadionilla. Ryhmä oli varsin iso ja kansainvälinen. Käytössämme oli riittävä määrä kenttiä niin, että kaikki pääsivät pelaamaan. Kävin lisäksi toisella kentällä valmentajan kanssa tekemässä harjotteita tenniksessä 1-2x viikossa. Kuntosali oli sopivan pyöräilymatkan päällä, missä tuli treenattua pari kertaa viikossa. Hyvätasoinen sali ilmastointilaitteineen. 

Tietenkin nyt kaikki on uudelleen rakennettava täällä ja toivottavasti kesä näyttää hyvää. Yleensä suomalaisten luonnekkin muuttuu kesää kohden sosiaalisemmaksi. Tennisvuorojakin ja ehkä tenniskavereitakin löytyy paremmin kesää kohden. Liikunnan lisääminen ja sitä kautta sosiaalisuuden lisääminen on tervetullutta. Pitäisi jostakin löytää Eevalle pyörään peräkärry, niin pääsisimme koko perheellä nauttimaan kesästä ja ulkoilusta hyödyntäen Oulun hienoa pyörätieverkostoa. Kyllä kesä on Suomessa parasta aikaa. Toivotaan, että tämän vuoden kesästä tulee kaikille hyvä.