Pikunin hammaslääkärikäynti
Aamu
Eeva herättää jo seitsemältä. Fai on tekemässä aamupalaa Pikunille kouluunlähtöä varten. Nukuin huonosti. Ilmeisesti prednisolon tabletti loppuiltapäivästä valvotti. Sain unen vasta yhdeltä ja Eeva nuhanenänä herätteli muutaman kerran.
Mutta ei auta. Eeva sanoo:"Kahvia!" Se tarkoittaa ylösnousua. Otan tytön syliin ja menemme keittiöön. Fai on jo laittanut espressokoneen päälle. Teemme Cafe Latet samalla, kun Berocca poreilee. Juon Beroccan ennen siirtymistämme teletappien pariin työhuoneeseen. Tänään on haettava Pikun koulusta hammaslääkäriin Aapistielle kello 9.45, joten aikainen ylösnousu onkin aiheellinen.
Katsomme teletapit ja Fai tekee sillä aikaa minulle munakkaan ja itselle ja Eevalle paistettua riisiä aamupalaksi.
Eevakin hiemna uninen ja nuhainen
Kuunnellaan hieman Joel Hallikaistakin
Pienen torkkumisen jälkeen on aika aamusuihkun. Suihkun jälkeen Fai auttaa minua sukkien pukemisessa. On hieman nöyryyttävää tämä vaiva. Eeva odottaa jo lähtöä. Hän on ymmärtänyt, että tänään lähdemme autolla.
Kannan tytön autoon ja Fai seuraa perässä. Ajelemme Kaukovainion koululle 9:45 ja Pikun tulee kyytiin. Sieltä on lyhyt matka Aapistielle, jonne parkkeeraamme Toytotamme ja kävelemme minulle täysin uuteen dentopolikseen. Ilmottautuminen sujuu kelakortilla automaattiin, kuten nykyisin on lähes jokapaikassa. Odotusaulassa Eeva löytää pöydän, missä voi piirtää ja tyttö sydämensä innolla piirtelee siskonsa kanssa. Välillä hän sanoo selvästi kukka ja sen jälkeen taas puhuu omaa "Eeva-kieltään".
Pikun jännittää hammaslääkärikäyntiä kovasti. 7-vuotiaanan hänet piti Chiang Maissa käyttää unessa, että kipeä hammas saatiin hoidettua. Nyt yritän psyykata häntä selviämään tilanteesta.
Pääsemme vastaanottohuoneeseen varsin kohtuullisen jonotuksen jälkeen. Olen tukena ja tulkkina Pikunin pään takana hammaslääkärin ja hammashoitajan välissä. Hammaslääkäri havaitsee vasemmalla alhaalla takana kipupaikassa karioottisen maitohampaan, joka päätetään putsata ja paikata. Sen etupuolella on lähes irti oleva maitohammas, kuten oikealla alaleuassa myös taaempana. Nämä päätetään poistaa samalla. Liikkuvia maitohampaita on useita, joiden poistoa suositellaan tehtävän kotona hampaanpesun yhteydessä.
Eevan kanssa odotusaulaan
Pikunin kanssa jännitetään
Pikun ja Eeva piirtelemässä
Pikun selviää loppujen lopuksi hyvin niin puudutuksesta kuin hoitotoimenpiteistäkin. Ystävälliset ja ammattitaitoiset hammaslääkäri ja hammashoitaja pitävät huolen, että kaikki menee jouhevasti. Minä toimin tulkkina ja pään tukena. Fai pitää huolta Eevasta, joka ei kumma kyllä hämmästele toimenpiteitä.
Pikunin hammashoitoa
Alkaa olla jo valmista
Kiitämme hyvästä hoidosta ja saamme ajan juhannuksen aikoihin varsinaiselle tarkastusajalle. Tämä oli vain kipupäivystyskäynti.
Viemme Pikunin takaisin kouluuun ja ajelemme kotiin. Fai on väsynyt, minä olen väsynyt ja niin on Eevakin. Syömme eilen jäänyttä kebabia ja Eeva nauttii rintamaitoa. Uni on sen jälkeen paikallaan. Nukahdamme kaikki.
Iltapäivä ja ilta
Heräilen puolilta päivin ja teen itselleni tuplaespresson. Väsyneenä olo on kuin olisi krapula. Ilmeisesti myös prednisolonin turvottava vaikutus ei tunnu hyvältä. Verenpaineet on onneksi pysyneet kohtuullisena prednisolonista sekä nesteenpoistolääkkeen lopettamisesta huolimatta. Lopetin siis kihtiä aiheuttavan nesteenpoistolääkkeen nyt myös.
Kello 14 minulla on treffit Katjan kanssa Mehiläisessä. Saan vielä henkilökohtaisen opetuksen Ozempicin pistämisestä; sehän aloitettiin viikko sitten kohonneiden verensokereiden vuoksi Tuiran terveyskeskuksessa. Vaikka olen lääkäri, minulle nämä pistokset eivät ole kovin tuttuja. Onneksi saan siis siihen nyt toistuvaa opetusta. Ajelen autolla Kallioparkkiin - pyörällä en pysty vielä ajamaan, koska polvi ei oikein taivu. Opetus on hyvä ja vaihdamme samalla muutenkin kuulumisia.
Palatessa huomaan, etta auringossa on varsin lämmin keli. Kerron siitä Faille ja hän innostuu lähtemään Eevan kanssa kävelylle. Pikun tulee koulusta ja lähtee mukaan. Eeva kovasti on hakemassa minua mukaan, mutta yritän selostaa, että polveni on nyt niin huono, että on pakko jäädä kotiin.
On todella tylsää jäädä kotiin muiden lähtiessä ja nyt vointi ei muutenkaan ole kovin virkeä. Lääke-coctail-sekamelsa tuntuu päässä ja kropassa. Meditointinikin on ollut puutteellista polvikivun ajan. Huomaan kuitenkin, että kipu on sinänsä jo varsin hyvin pois ainakin levossa. Jalan taivuttaminen ei onnistu, vaan käy kipeää ja on jäykkä.
Täytyy vaan hyväksyä, että elämään kuuluu "dukhaa" eli vaivalloisuutta eikä pidä takertua ajatukseen, ettei sitä nyt olisi. Tästä selvitään ja liikuntaan pääsen käsiksi kun tulehdusreaktio on ohi.
Kyllähän tämä aineenvaihdunnan sekaisin meno johtui pitkästä kafkamaisesta ahdistuksesta, joka liittyi meidän Suomeen pääsyyn. Siinä tilanteessa liikunta jäi vähälle, stressihormoonit nosti painoa ja pakko myöntää, että kyllähän iltaoluet olivat liian usein ahdistusta lievittämässä, kun odottelimme Cha Amissa. Sanoin jo tuolloin, että joudun siitä maksamaan jonkinlaisen hinnan stressin purkautumisessa. Ehkä sen nuuskan lopettamisen olisi voinut tehdä elämän jossakin toisessa vaiheesa - mutta se nyt tuli tehtyä helmikuussa. Nikotiinin vieroitusoireena ilmeni sitten tämä verensokeri ja verenpaine ongelmakin.
Eevan kanssa leikkimistä olohuoneesa illalla ja jos vielä saisi meditoitua polvikivusta huolimatta. Toivottavasti huomenna polvi parempi. Sanotaanhan, että "pojasta polvi paranee"
Kommentit
Lähetä kommentti