Hieman valon kajastusta, yöllistä purjehdusta Höga Kustenilla, asiakirjojen kokoamista

Illalla saimme hieman erisävyisen viestin Migristä. Lindsten, joka edellisenä päivänä lähetti sen tylyn sähköposti vastasi rakentavammin. Olin laittanut hänelle ensimmäisen avoimesti moittivan sähköpostin migriin. Ja ilmaisin, että jos migri pakottaa meidät matkustamaan Myanmariin niin sen teemme. 

En tiedä, mistä tuulen suunnan muutos johtui. Onhan mahdollista, että hän ei vielä ollut ehtinhyt kunnolla perhetyä tilanteeseemme. Ilmeisesti on uusi käsittelijä, jolle asiamme on siirretty Strandbergilta. Hänen  pöydällään paperimme lojuivat ilman mitään  etenemistä Maaliskuusta Kesäkuun loppuun. 

Jokatapauksessa ilmoitti, että ottaa selvää, jos Fain henkilöllisyyden varmentamiseen riittäisi tämä Thaimaan myöntämä henkilöllisyystodistus. Katsotaan nyt se mahdollisuus ennenkuin lähdemme Myanmariin.

ystävällisempi ja ymmärtäväisempi viesti Migristä

Yritämme samaan aikaan saada sitä muukalaispassia Thaimaan viranomaisilta, mutta kuten olen aiemmin siitä kirjoittanut - sen saaminen on hyvin epätodennäköistä. Sen hankkimiseksi tein töitä illan keräten kaikkia mahdollisia dokumentteja.

Keskustelin ruotsalaisen purjehduskaverini kanssa messanger-puhelussa tilanteestamme. Hän oli ollut yhteydessä paikalliseen sanomalehteen ja on mahdollista, että julkaisevat artikkelin tilanteestamme. 

Ystäväni Mikkeen olen tutustunut useilla purjehdusmatkoillani Höga Kustenille ja Ö-vikiin. Ö-vikissä minulla on ns ottoisä ja äitikin. Bosse ja Bigga. Mikke aikoi olla heihinkin yhteydessä, koska viime aikoina en ole saanut heitä kiinni messangerilla. 

Mikke oli esitellyt minut aiemmin jokavuotisena vieraana Ulvön regatan aikoihin, jotta asia olisi paikallislehdelle kiinnostava. Tämä lehti on osa isompaa ruotsalaista lehtikonsernia, joten saattaisi levitä myös isompiin lehtiin. 

Menimme makuuhuoneeseen klo 22 ja koko perhe nukahti nopeasti. 

Heräsin puolen yön jälkeen ja muistin, että olemmehan olleet aiemmin. Ö-vikin sanomalehdessä nyt aikuisten kaksoistyttärieni kanssa purjehdusreissulla. Aloin miettiä, että onkohan minulla jossain tallessa kuva siitä artikkelista. Valpastuin ja menin läppärilleni ja muistin, että otsikko oli Seglar längst med kusten.

Löysin kuvan artikkelista heinäkuulta 2013!

artikkeli Ö-vikin sanomalehdessä 2013

Lähetin kuvan artikkelista Mikkelle ja koska oli yö keskustelimme viestein ja hän seurasi blogiamme Google-translaterin kautta. Muistelimme hauskoja purhehdusreissujamme, hän omalla veneellään ja minä kaksosteni kanssa omalla veneellä vaihtelevin vierain. Olihan meillä kerran hänen ja vaimonsa kanssa hapansilakka-juhlatkin. 

Ö-vik, Ulvö, Mjältö jne - käymme läpi hyviä yhteisiä muistoja. Mamma och Pappa - Bosse ja Bigga on keskusteluissamme. 

Juhlat Mamman ja Pappan luona, Bosse oikealla

Ullvö näköalatornista

Mjältön saaren huipulta

Ö-vik (Örnsköldvik)

Mikke kuvassa oikealle entisessä veneessäni iltaa viettämässä

Yritin uudelleen nukkumaan klo 03. Uni ei tule. Kaikki pyörii mielessäni: hyvät muistot Höga Kustenilta, mahdollisuudet ja mahdottomuudet asiamme etenemisen suhteen, huonontunut taloustilanne ja siitä selviäminen, auton myynti..., loputon vilinä. 

Klo 05 nukahtamatta nousen ylös, työhuoneeseen ja välimuistin tyhjennykseen.

aamuchant ja meditaatio

Meditaation jälkeen nukahdan syvään uneen ja herääminen iltapäivällä normaaliin tapaan. Eeva selvästi loukkaantunut, koska isä ei ole ollut aamulla hänen kanssaan tekemässä Berocca poretta, Moccanaa eikä katsomassa teletappeja.

Nyt kun heräämisen jälkeen joudun vielä läppärille kokoamaan tarvittavat tiedostot Mae Taengin viranomaisille Eeva alkaa jo huutamaan. Otan syliin, pistää vastaan. Kerron Eevalle, että isä kyllää rakastaa, mutta nyt on pakko tehdä töitäkin - katsoo kuin ymmärtäisi. Otan kitaran ja laulamme yhdessä - nyt Eeva ainakin ymmärtää.

Pekan kanssa pohdimme Suomeen tuloa ja hän lähettää minulle dokumenttia, jonka voin liittää paikallisviranomaiselle lähetettävään sähköpostiin. Eevan passin kopio tulee salatussa sähköpostissa Lähetystöstä - pyysin eilen.

Teen työni loppuun, Eeva menee päikkäreille ja minä syön nuudelikeiton, minkä Fai on hakenut lähiravintolasta. 

Mukavat soitot tulevat Matilta Leskisestä ja Markulta. Pohdimme niin meidän tilannetta, purjehdusta, suomalaisten jakautumista ääripäihin. Vastakkainasettelu yhteisen sopimisien sijaan.

On jo ilta klo 18:30. Aika aamusuihkuun. Ainakin toivoa on sen suhteen, että emme joudu menemään Myanmariin. Lasken näytelmämme verhon alas illaksi. Siirrymme perhe-elämään keskenämme. 

Huomenna jatkuu 😃