Myanmarin suurlähetystöön ajelu - kielteinen vastaus passiin, eikä lahjottavia löytynyt

Eilinen ilta

Kova päänsärky. Tosin syöminenkin on unohtunut. Panacod tabletti ja pitkä meditaatio. Olo hieman kohenee. 

Fai kysyy kellon ollessa jo kohta kahdeksan, että jos mentäisiin syömään. Ehdotan rannalle tuttuun paikkaan ja sinne tiemme vie. 

Matkalla pysähdymme apteekkiin, josta ostan lisää antibioottia,, jonka aloitin itselleni pari päivää sitten ja on loppumassa. Siitä tutun ravintolan parkkiin.

Eeva leikkii äitinsä kanssa

Bikun tutkii ruokalistaa

Fai tilaa alustavat tilaukset: tulinen maissisalaatti, uppopaistettuja herkkusieniä kaffir-lime lehdillä, jättikatkarapuja, kampasimpukoita voissa ja Bikunille paistettua riisiä possulla. Oluet ruokajuomiksi aikuisille.

 

lähipöydässä isompi perhe syömässä

Eeva ja minä 

kampasimpukoita ym

ruoka pöydässä

tulinen maissisaalaatti

jättikatkarapuja

Ruokailun aikana jatkamme keskustelua, jonka aloitimme jo kotona. 

Fai oli jostakin saanut selvää, että on jonkinlainen lahjontakanava, jolla ehkä saisi Myanmarin passin Bangkokista. Tosi erittäine epävarmaa, koska Fai on maassa tällä Thaimaan maattoman henkilötodisituksella. Pakko yrittää Mafian kautta. Jos nämä Mafiosot on Myanmarilaisia, pitäisi rahalla toimia. Jos ei toimi, pitää nostaa hintaa. Ainakin yritämme tätä tietä. 

Bikun viihdyttää Eevaa

Ruoka maistui kuten aina tässä paikassa. Kampasimpukat oli virhe tilata länsimaisesti voissa. Bikun ei halunnut syödä ollenkaan. Oli paistettu selvästi liian kuumassa ja voi oli jonkin verran ruskistunut. Fai kanssa söimme, vaikka ei ollut aivan sitä mitä odotimme. Olenhan näitä Chiang Maissa usein laittanut. Kilohinta kun ostin Chiang Main Makrosta oli alle 10e kg.

Eeva äitinsä sylissä, käy jo väsyneeksi

Eeva ottaa auton avaimet - lähdetäänkö jo?

Aika lähteä. Ajamme Seven-Elevenin kautta, josta jäätelöt ja asunnolle noin kello 22. Suihkun kautta suoraan nukkumaan. Koko perhe nukahtaa nopeasti. 

Yöllä heräilen lihaskipuihin muutaman kerran, mutta saan nukuttua aina puoli seitsemään. Herään, kun palelee. Ilmasointi on aika kylmällä, mutta tavallisesti en peiton alla palele. 

Aamun herääminen vilustukseen ja vi...kseen

Nousemme koko perhe yläs ja otan Eevan katsomaan teletappeja, Teemme minulle Eevan kanssa normaalin Moccana-kahvin. Eeva katsoo yhden jakson, mutta sitten jo haluaa olohuoneeseen. Kitarointi jäi väliin tänään. MInulla päätä särkee, ehkä Eeva sen vaistoaa. Tarkistan vielä Eevan ihoalueet ja rakkulat kuivaumassa hyvin. 

Mittaan itseltäni kuumeen. Pientä lämpöä hieman yli 37. Olisiko minulla se enterovirus myös? Panacod suuhun, jotta jaksan ajaa Bangkokiin ja toimia. 

Muistan uniksineeni viime yönä siitä, että jouduimme lähtemään loppujen lopuksi Myanmariin Mae Sain kautta Tachileikiin. Siellä oli painajaisomainen tunnelma. Kaikki muut yrityksen olivat epäonnistuneet ja se oli ainoa mahdollisuutemme. Valitettavasti tämä voi hyvinkin olla kohta totta. Toki kaikki muut tiet yritämme. Väärennettyä passia maasta poistumiseen on tarjottu. Mutta jos jäämme kiinni olemme vankilassa Fain kanssa. 

Pitää vielä ottaa selvää olisiko Laosissa lahjottavia virkamiehiä, jotta pääsisimme rajan yli ja sitten Ruotsin lähetystöön hakemaan turvapaikkaa. Laosissa on kuulema sellainen. Laos voisi tietenkin ohjata vanhana kommunistisena valtiona tietä Venäjän kautta. Se ei kyllä houkuta. 

Rakkulat kuivumassa

teletapit tottakai

Eeva keskittyneenä teletappeihin

Eeva syö Bikunin ja Fain kanssa kiinteät ruoat ja minä teen toisen Moccana-kahvin. Sen jälkeen suihkun vuoro ja meditaatio ennen lähtöä. Suunnittelimme lähtevämme noin 9:30, kun aamuruuhkat ovat rauhoittuneet. 

Myanmarin suurlähetystö Bangkokissa

Lähdemme loppujen lopuksi klo 10.30. Kun perille on noin 60 km pysähdymme tankkaamaan auton ja syömme lounasta. Riisiä ja kanaa, ei erikoista. Lähempänä Bankokia isot tiettyömaat, kun rakentavat uutta Sky-Train linjaa. Ruuhkat valtavat myös. 

Eeva ja Fai matkalla Bangkokiin

Koko perhe

Bangkok jo lähellä

Tulemme Myanmarin lähetystöön lähempänä klo 13. Haemme parkkialueen ja löydämme autolle paikan ja kävelemme lähetystöön. Kadulla saakka ihmisiä odottamassa sinne. Kaikki ilmeisesti Myanmarilaisia ja hyvin eri näköistä kanssa kuin puolisoni Tai-Yai kansa. Tai-Yait on vaikea erotttaa thaimaalaisista. Tämä myanmarilaisen kansa muistuttaa enemmän intialaista minun silmiini. Köyhyys ja jonkinlainen epätoivo näkyy heissä. Paenneet henkensä kaupalla Myanmarista sisällissotaa.

Menemme tiskille esittelemään asiaamme. Virkailija alkaa puhua myanmaria Faille, joka ei ymmärrä sanaakaan miehen puheesta. Virkailija ei osaa thaita. Menen englannilla väliin ja kerron tilanteemme. Suomeen muuttaminen, passin "hukkaantuminen" ja että Suomen maahanmuuttovirasto vaatii passia. 

Hän toteaa, että ei ole mahdollista kuin menemällä Myanmariin. Toteaa sivulauseessa, että eihän Fai edes puhu myanmaria. Yritän kohteliaasti kertoa, että on asunut Thaimaassa 12-vuotiaasta lähtien - ei voi osata. Tai-Yai kansalla on muutoinkin thai-sukuinen kieli. Hän nyrpistää nenäänsä ja sanoo, ettei voi auttaa asiassa. Lahjottavia Mafisioita emme onnistu löytämään. 

Kävelemme ulos, kova vessahätä ja menemme matkalla autoon olevaan pubiin wc-tarpeille. 

Lähdemme suoraan ajamaan takaisin. Päätäni särkee ja keskittyminen vaikeaa. Oli yksi läheltäpiti tilanne, kun jonossa ajaessa tuli yhtäkkiä vastaan tietyö jota edelläni ajava väisti vasta viime hetkellä. Sitten vasta minun silmiini tuli tämä tien kavennus. Vasemmalla takanani auto tuli lähellä, enkä voinut väistää sinne.  Tein äkkijarrutusken ja selvisimme säikähdyksellä. Loppumatkana sain kuulla jarrutuksestani 😂

Paluumatkalla lähellä Cha-Amia

Saamme aikaseksi rakentavampaakin keskustelun aihetta. Toteamme, että näyttää olevan pakko lähteä Myanmariin, jos jotain yllättävää ei tule vastaan. Fai soittaa tuttavalleen, joka on järjestänyt aikanaan matkoja Myanmarin puolelle. Kysyy, että lähtisikö käyttämään meitä. Pitäisi ottaa vielä yksi Myanmarin kielen taitoinen mukaan Hoitaa passiasia ja heti takaisin. Ehdotan myös ottaa selvää jostakin Myanmarin Mafian firmasta, jotta asia menisi sutjakkaasti. Kaveri alkaa ottamaan selvää. Rahaahan siihen menee, mutta on tähän prosessiin mennyt kaikkinensa varmaan 20000 euroa jo. Emme saa tätä tappiota varmaan koskaan kurottua, mutta nyt en jaksa ajatella rahaa. Ystävät ovat luvanneet lainata. 

Yksi puhelu tulee matkalla, jossa saattaisi olla toivon kipinää. Siitä en valitettavasti voi kertoa. Valmistaudumme kuitenkin niin henkisesti kuin käytännöllisesti Myanmariin menoa. 

Asunnolla klo 17:30 väsyneinä, pettyneinä, vaikka arvasin kyllä, että näin käy. Eeva on kuitenkin tyytyväinen. Pääsi retkelle ja nyt siitä, että pääsi takaisin tuttuun paikkaan.

Eeva takaisin asunnollamme

Tämä oli yksi näistä raskaimmista päivistä. Kuitenkin parempi niin että minä olen sairaana ja Eeva kutakuinkin parantunut. Myanmarin käynti todella näyttää todennäköiseltä. Raskas taakka viedä perhe sinne. Jos voisin sen tehdän yksin, asia olisi yksiviivaisempi.

Nyt tarvitsen välimuistin tyhennyksen, sitten hakemaan lääkettä apteekista Skootterilla sekä ruoat perheelle.Toivottavasti ensi yönä nukumme hyvin koko perhe. Sain taas kannustusviestiä ystävältäni temppelistä. Vanhempi munkki Lim lähetti Kuvan valmistuvasta temppelistä, jossa olen viettänyt paljon aikaa viime vuosina. Luang Phi Lim viestittää joka päivä minulle.🙏🙏🙏

Wat phra That Doi wisutthaya

Iltameditaatio

Kiitos taas teille kaikille. Autatte jaksamaan tässä meidän toivottomassa taistelussa