Ravintolassa syöntiä - väsyneenä ei jaksa muutakaan!

Sunnuntai

Pitkän yöunen jälkeen herään kymmeneltä töihin. Muut nukkuvat. Nousen ylös ja suihkuun. Berocca normaaliin tapaan, mutta kahvia ei tee mieli. Lyhyt meditointi kotitemppelissä - pidempään ei ole aikaa. Tuo virustauti on vienyt kahvin himonkin ja ruokakin maistuu tyhjänpäiväiseltä. Keitä löysän kaurapuuron, joka muistuttaa lähinnä kauravelliä. Lapon sen suuhuni, teen kuitenkin tuplaespresson ja lähden polkupyörällä Mehiläiseen. Kelihän on komea. 

Sunnuntain komea keli keittiön ikkunasta

lyhyt meditointi

aamun espresso

Töissä piristyn kuten normaalisti. Kun pääsen hoitamaan toisten ongelmia, omat unohtuvat. Kun keskittyy toisen asioihin, omat ovat kaukana ja toisaalta oma virustautini suhteutuu vallitsevaan tilanteeseen. Tänä talvena melkein kaikilla on ollut oudon pitkää, oudosti oireilevaa tautia. Potilaiden jälkeen soitan kotiin ja ehdotan syöntiä uudessa Vietnamilaisessa ravintolassa Pakkahuoneenkadulla. Pho Dat Viet on ilmeisesti ihan vasta avattu ja kuulin työn ääressä kehuja siitä. Sovin Fain kanssa, että tapaamme siellä. 

Fai, Eeva, Pikun ja

Vietnamilainen nuudelikeitto

Tilaamme alkuun Vietnamilaiset kevätrullat, joissa kuori on ohutta "riisipaperia" ja ne maistuvat hyvin. Lisäksi otamme nuudelikeitot, joita on haudutettu yli vuorokauden.  Todella maukasta ja edullista. Hyvin lähellä Pohjois-Thaimaalaista Khanom Chin nuudelia. 

Eeva ja riisinviljelijän lakki

Nuudelikeitto

Ravintolassa suurin osa asiakkaista on ulkomaalaisia. Hintataso on edullinen. Isot nuudelikeittoannokset 12.90e. Kävellessämme kotiin Failla ja Pikunilla tulee jäätelön nälkä, koska ravintolassa oli jäätelöannokset päässeet loppumaan. Ajan pyörällä asemantornin K-kauppaan ja haen jäätelöä sekä muita tarvikkeita, joita Fai kehottaa ostamaan. 

Kotiin tultuamme luen uutisia ja saan viestejä. Kaikki koskee Trumpia ja USA:ta. Nyt alan olla kurkkua myöten täynnä USA:ta. Viestittelen professoriystäväni kanssa USA:han ja hän vain toteaa, että on yrittänyt tehdä kaikkensa, ettei USA:sta olisi tullut tällaista ja ikäänkuin pyytää anteeksi tämän hetkistä tilannetta. Surullista on seurata maailman menoa. Kyllä Repuplikaani puolue on mennyt alas Ronald Reaganin ajoilta, jolloin olin itsekkin Kaliforniassa. 

irvailevaa viestiä Trumpista - ja taitaa olla totta

Eevaa ei tunnu nukuttavan ja minun taas on pakko mennä aikaisin nukkumaan, koska aamulla on aikaisin työt. Menen sänkyyn kymmeneltä, mutta herään kahdesti Eevan huutoon. Ensin huutaa "Paa-paa!" ja nousen ylös. Hän haluaa hetken kotitemppelissä. Käyn hänen kanssaan siellä ja nukahdettuani uudelleen Eeva kiljuu kellon ollessa puoliyön maissa. Fai kertaa tytön nukahtaneen jo, mutta heräsi Fain tuodessa häntä sänkyyn nukkumaan. Otan tytön syliin ja menemme työhuoneeseen. Rauhallinen laulu "Sininen Uni" rauhoittaa Eevan ja menemme makuuhuoneeseen. Kerron hänelle, että nyt pitää nukahtaa, jos hän haluaa aamulla keitellä kahvia kanssani. Se on nyt jäänyt häneltä väliin. Nukahdamme kaikki. 

Maanantai

Nukun jotenkin levotonta unta ja herään kuuden aikoihin, kun Eeva alkaa jutella. Hän ilmeisesti on ottanut tosissaan sen aamuisen kahvin keiton. Nousemme ylös ja laitamme Beroccan poreilemaan ja otamme d-vitamiinit. Laitan espressokoneen päälle ja laitanpa puuronkin hautumaan.  On vuorossa teletapit. 

Berocca ja teletapit

Teletappien jälkeen puuro on sopivasti jo hautunut ja haemme sen työhuoneeseen. Eevalle ei maistu - minä vaan syön sen. Kuuntelemme musiikkia puuron kanssa.

Aamun puuro

Me ja puuro sekä Joel Hallikainen

Puuron jälkeen Eeva on jo valmis rintamaidolle ja vien hänet äitinsä viereen. Oletin, että tyttö nukahtaa uudelleen ja menin lyhyelle aamuresitoinnille sekä meditoinnille.

aamun meditaatio

Meditoinnin jälkeen kuulen makuuhuoneesta Eevan ääntä. Kun menen katsomaan Eeva on selvästi sitä mieltä, että jotakin on unohtunut. Se taitaa olla kahvin keitto. Menemme nopeasti tekemään vielä tuplaespressot, jonka nautin Eeva sylissä.  Sitten on jo kiiruhdettava töihin. Eeva jää äitinsä viereen makuuhuoneeseen. 

Aamun kahvihetki

Työpäivä on kiireinen, mutta sujuu mukavasti. Ehdin jopa käydä mutkan kahvihuoneessakin. Töiden ollessa lähellä loppua Pikunilta tulee viesti, että he ovat unohtaneet avaimet kotiin äitinsä kanssa, kun ovat käyneet kaupungilla. Kehotan heitä tulemaan Mehiläisen aulaan odottamaan. Pian he tulevatkin ja työni ovat ohi. Eeva leikkii iloisena hieman Mehiläisen leikkipaikalla ja lähdemme kotia kohden. 

Päätämme käydä Itsu-demossa syömässä. Pikunin mieliravintola.  Mutta päästessämme sinne se näyttää lopetetun. Olemme hämmästyneitä, koska siellä oli aina runsaasti syöjiä. Jatkamme kotia kohden ja syömme Kreikkalaisessa ravintolassa lähellä kotia. Ravintolaruoka on paikallaan, koska minulta puuttuu vielä energia lähteä hankkimaan tarvikkeita ruoan laittoon. Gaiassa on maistuvaa ruokaa, mutta onhan tämän tyyppiset ravintolat Suomessa hieman kalliita. Kleftiko maistuu hyvälle ja Pikunilla kanavarras ja ranskalaiset. 

Gaissa syömässä kotimatkalla

Kleftiko

Kotiin tultuamme Eeva nukahtaa ja minä mietin, että onko jo aika jokiuinnille. Se on jäänyt väliin nyt monta päivää. Nyt viikolla en joka tapauksessa käy tenniksessä vielä. Viikonloppuna saatan käydä, jos Timo saa varattua vuoron Nallisporttiin. Nyt pitää ottaa rauhallisesti, kun oli niitä sydämen lisälyöntejäkin vastikään. 

Eeva oli taas jotenkin levoton vielä herättyäänkin; kuten viime yönäkin. Hänellä on alkanut hieman nenä valua ja annoin parasetamolia ja tyttö tuli normaaliksi iloiseksi itsekseen. Pientä tautia siis hänelläkin. 

Kävin lopulta jokiuinnilla; toki autolla ja vain reilut 3 minuuttia. Hieman mietitytti, että minkälaisen jäljen se jättää? Kyllä se selvästi kohensi vointia. Kotiin palattua hieman seurustelua perheen kanssa ja lopuksi pitkä iltaresitointi ja 35 minuutin meditaatio ja olo on huomattavasti parempi. 

 

Iltameditaatio