Paluu blogiin - tauon jälkeen!

Keskiviikkona 9.4.2025 - paluu blogiin ja pohdiskelua

 Viime viikko meni kirjoittamatta blogia. Varsin lievä hengitystieinfektio alkoi edellisenä viikonloppuna, eikä töissä käymisessä ollut ongelmia. Kävin jopa pari kertaa pelaamassa tennistäkin ja kevyellä salitreenillä Liikuntakeskus Hukassa. Ajatus on ollut muuten vain uupunut ja ei ole ollut motivaatiota tehdä mitään muuta kuin sitä mikä on pakko. Eräs ystäväni sanoi, että minulla on nyt Posttraumaattinen stressireaktio purkautumassa kaiken sen stressin jälkeen, mitä on ollut ensin taistelussa Migrin kanssa ja sen jälkeen kaiken järjestämisessä perheellemme Suomessa. 

Kenties näinkin on. Useat virusinfektiot läpi talven on vienyt voimia. Liikunta on jäänyt yli vuoden aikana vähemmälle. Liikunta on nyt tosin ollut pikkuhiljaa taas kuvioissa mukana. Pitkä talvi oli minulle vaikeaa. En ole vuosikymmeniin viettänyt koko talvea Suomessa. Ennen vaimonikin löytymistä vietin useamman kuukauden joka talvi valossa. Viimeiset vuosikymnmenet Thaimaassa. 

Paljon on ollut mielessä seilaavia ajatuksia eikä blogin kirjoittaminen ole ollut luonnollista. Säännöllinen resitointi ja pitkät mediattiota liikunnan lisäksi ovat olleet tarpeen. Eevan kanssa ja myös muun perheen kanssa normaalit rutiinit ovat olleet tärkeitä hoitaa. Päivät sinänsä ovat olleet hyvin samankaltaisia kuin aiemmin blogia kirjoittaessa ja välillä on tullut mieleen, että onko se lukijalle jo liiankin saman toistoa. 

Eevan kanssa aamurutiinit ovat jatkuneet

Eevan kanssa bercocca, espressokoneenkäynnistys, cafe laten teko ja teletapit, buddhan kuvat, kukat ja nyt viime aikoina enemmän ja enemmän Eeva on halunnut istua vierelläni kotitemppelissä ja hän on resitoinnut omaa lyhyttä resitointiaan.  Oma meditointini on siis ollut säännöllinen aamu ja ilta meditointi. Pitkät resitoinnit ja 40 minuutin meditoinnit. 

Eeva odottaa isäänsä viereen kotitemppelissä

Säännöllinen aamu ja ilta resitointi 

sekä meditaatio ovat pitäneet kasassa

Nikotiinin lopettaminen reilu seitsemän viikkoa on ilmeisesti tehnyt kaksi ikävää haittavaikutusta. Ensimmäinen on huono kofeiinin sieto. Saan herkästi kahvia juodessa epämielyttävän tunteen voimakkaasta sydämen hakkaamisesta. Kahvi on minulle aina ollut tärkeä asia aamusin ja nyt sitä olen joutunut rajoittamaan. Toinen ilmeinen sivuvaikutus nikotiinin puutteesta on jonkinlainen alakuloisuus. Molemmista sivuvaikutuksista olen aikanaan lukenutkin. Nikotiini on kova huume. Eräs tuttavani oli ollut puoli vuotta alakuloinen lopetettuaan nuuskan. 

Olemme myös miettineet Suomessa asumisen etuja ja haittoja versus Chiang Mai. Minullehan olisi ideaalitilanne, jos voisimme asua pimeän talven Chiang Maissa ja kesäpainotteisesti Suomessa. Se nyt ei vaan onnistu, vaikka Fai saisi nyt piankin Thaimaan tai Suomen kansalaisuuden. Pikunin koulunkäynti ja myöhemmin Eevan koulunkäynti kärsisi "kahden maan politiikasta".  Talvi on ollut kaikille meille pitkä, mutta ilmeisesti minä olen se joka siitä eniten olen kärsinyt. Pitkä kylmä ja pimeä vie energiat ja liikunnan harjoittamisen mahdollisuus on rajattua. Minulla ei enää ole sitä vanhaa hiihtoharrastustakaan. Aikanaan Tervehiihtoon treenaaminen oli olennainen talven ajan liikuntamuoto. Likkuntakeskus Hukassa on nykyisin vaikea saada enää tennisvuoroja, koska ne on niin kysyttyjä. Muu perhe on vaivoin käynyt ulkoilemassa sellaisina päivinä, kun ei ole ollut liian vetistä, liukasta, kylmää tai tuulista. Sellaiset päivät ovat niukassa Oulussa talvella. Nyt on kesä onneksi jo ovella ja jospa mielikin tässä virkistyy sen myötä. 

Olen myös kehunut, että Suomessa sentään ilman laatu on hyvä. Keväisin Chiang Main ilmanlaatu oli huonoa johtuen maissi- ja riisipeltojen kulotuksesta sekä metsäpaloista, joita kuulema paremman sienikasvun saamiseksi sytytellään. Tänä keväänä kuitenkin Oulun ilman laatu on ollut paljolti samaa luokkaa, johtuen Chiang Main parantuneesta tilanteesta. Siellä saa nykyisin isot sakot kulotusten ja metsäpalojen aloittamisesta. Oulussa katupöly on hankalaa ja näin allergikkona ärsytäää voimakkaasti. 

Oulun ilmanlaatu eräänä "parempana" päivänä

Tällä viikolla jonkinlainen kurkunpääntulehdus on vaivannut perheessämme kaikkia muita paitsi Pikunia. Eeva on heräillyt yöllä koviin yskän kohtauksiin ja minäkin olen herättänyt muita kovalla yskimisellä. Tämä on vanhempainvapaa viikkoni, jonka ajattelin keskittää ulkoiluun Eevan ja Fain kanssa. Virustauti yhdessä kylmän ja kovan tuulen kanssa on pitänyt meidät kuitenkin sisätiloissa. Itse olen nyt saanut kuitenkin lisättyä liikuntaa. Maanantaina kuntosalilla käynit pyörällä ja jokiuinti päälle, tiistaina tennistä tunti Maran ja Jannen kanssa. Sinne pyörällä ja tenniksen jälkeen jokirantaan pyöräily ja kylmähoito Joukon kanssa. Tänään pyöräillen kuntosalille, josta jokirantaan Markun kanssa ja jokiuinti. Huomenna on tarkoitus mennä naapurin kanssa lyömään tennistä tunniksi. 

Jokiuinti lähes joka päivä

Säännöllisen kuntosalin aloittaminen taas

Tänään kävimme kuntosalilta ja uimasta saapumiseni päälle syömässä Iinatin Thai-ravintolassa. Olen pyrkinyt jonkinlaiseen dieettiin kertyneen ylimääräisen 10 kg vuoksi. Tänään en aamulla syönyt mitään, vaan nautin pari espressoa ennen kuntosalille menoa. Ehdimme viideksi thai-ravintolaan Pikunin saavuttua koulusta ja nautimme kunnollisen Thai-aterian. Som-Tamia eli papaijasalaattia, Massaman-currya kanalla, Tom-Yam gung keittoa eli tulista tunnettua thai-katkarapukeittoa. Pikunille tilasimme vielä ranskalaiset, joista hän erityisesti pitää. 

Saapuminen ravintola Phuketiiin

Som-Tam

Tom-Yam-Gung sekä Massaman Gai

Ruoat olivat maittavat ja niitä jäi mukaan otettavaksi huomista varten. Ravintolassa käynti meni hyvin, mutta kotiin tullessa Eeva alkaa taas osoittamaan  merkkejä, että ei ole vielä oikein kunnossa. Nukahtaa äitinsä rinnalle, mutta herää yskiessään ja kurkku/keuhkoputket ovat selvästi kipeät. 

Paljon on ollut mietinnässä mennyt talvi ja Suomeen tulo. On vielä alitajuntaista purkamista siitä kafkamaisesta prosessista mikä oli aina Eevan synytmästä Migrin päätökseen. Huomaan, että jokainen eteentuleva mahdollinen hankaluus tai vaikeus nostattaa samat tunnereaktiot kuin odottaessa Migrin päätöstä päästä Suomeen. Meditointi on loistava apu sietämään muuttuvia osatekijöitä: ruumiillisia, tunteen, havaitsemisen, ajatusrakennelmien ja olemassa olemisen kokemisia. Nehän kaikki ovat muuttuvia ja ne kaikki eivät ole pysyvää itseä. Ne ovat Aniccaa ja Anattaa kuten se asia sanskriitin ja palin kielellä ovat. Silti nuo tunnereaktiota eivät irtoa hetkessä. Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä sekä sietoa. 

Viiime viikolla ei tuntunut luontevalta alkaa kirjoittamaan blogia keskeneräisistä ja hajanaisista ajatuksista. Ei ne ajatukset vieläkään täysin selkeitä ole, mutta valoa kohti. Ehkä tälle blogille löytyy jokin uusi suunta pikkuhiljaa, mutta ei Eevan ja minun aamut kokonaan pois jää. Eeva opettaa minulle Dhammaa joka päivä omalla tavallaan. Elämä on koulu, jonka seuraavaa oppijaksoa et voi tietää vasta, kun se saapuu. 

Nyt jäätelön pariin - meillä on synttäripäivä